Oulun yliopiston tutkimus: Vähemmän liikkuva keski-ikäinen menettää satoja euroja ansiotuloja vuosittain

Oulun yliopiston tutkimus: Vähemmän liikkuva keski-ikäinen menettää satoja euroja ansiotuloja vuosittain

Tuore tutkimus tuo uutta tietoa liikkumattomuuden kustannuksista. Tutkimuksen keskiössä ovat työstä poissaoloista aiheutuneet kustannukset suhteessa liikkumiseen.

Tutkimuksen ovat tehneet Oulun ja Jyväskylän yliopistot sekä ODL Liikuntaklinikka.

Vähemmän liikkuvan kustannukset ovat keskimäärin suuremmat kuin paljon liikkuvan.

Vähemmän liikkuvan kustannukset ovat keskimäärin suuremmat kuin paljon liikkuvan.

Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Tulosten mukaan terveyden kannalta liian vähän liikkuvan kustannukset keski-iässä ovat vuositasolla 200 eurosta 500 euroon suuremmat kuin riittävästi liikkuvalla.

Kustannuksilla tarkoitetaan esimerkiksi yksilön menettämiä ansiotuloja, jotka ovat seurausta pitkistä sairauspoissaoloista tai työkyvyttömyyseläkkeistä.

Tutkimuksessa laskettiin työstä poissaoloon liittyvät toteutuneet kustannukset vuosina 2012–2020 sekä tehtiin ennusteita kustannuksista tutkittavien eläkeikään asti

Tulokset osoittavat, että vähemmän liikkuvan kustannukset ovat keskimäärin suuremmat kuin paljon liikkuvan. Vuositasolla tämä tarkoittaa noin 480 euroa. Jos kustannukset laskettiin eläkeikään asti, ero paljon liikkuvan ja vähän liikkuvan välillä oli yhteensä jo lähes 9000 euroa.

– Sairauspoissaoloista ja työkyvyttömyyseläkkeistä aiheutuu kustannuksia, olimmepa sitten paljon liikkuvia tai vähän liikkuvia. Tulosten mukaan näyttää kuitenkin siltä, että vähemmän liikkuvalla kustannukset ovat keskimäärin huomattavasti suuremmat kuin paljon liikkuvalla, päätutkijana toiminut Jaana Kari kertoo tiedotteessa.

Vaikka tutkimuksessa kustannukset laskettiin yksilön näkökulmasta, yli kymmenen päivää kestävistä sairauspoissaoloista ja työkyvyttömyyseläkkeistä aiheutuu kustannuksia myös työnantajalle ja yhteiskunnalle.

Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 -tutkimus aineistona

Tutkittavien liikkuminen 31 vuoden ja 46 vuoden iässä mitattiin kyselyllä ja 46-vuotiaana myös aktiivisuusmittarilla.

Tutkimuksen aineistona hyödynnettiin Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 -tutkimusta, jossa samoja henkilöitä on seurattu heidän sikiöajastaan lähtien. Aineistoon on yhdistetty yksilötason rekisteripohjaista tietoa pitkistä, yli kymmenen päivää kestävistä sairauspoissaoloista, työkyvyttömyyseläkkeistä sekä ansiotuloista.

Lähde

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *