Viime aikoina olen ajatellut tyttöyttä. Olen katsellut kymmeniä jaksoja Gabbyn nukketaloa ja lukenut Riikka Pulkkisen Lumon. Kummassakin teoksessa tyttöyteen syvennytään oikein urakalla, joskin hyvin erilaisista lähtökohdista.
Lapseni – poikaoletetun – suosikkisarja Gabbyn nukketalo (Netflix) on ahdettu täyteen kaikkea kliseisen tyttömäistä.
Söpöjä kissoja, liiteleviä keijuja, kuppikakkujen leipomista ja glitterillä kuorrutettuja askarteluprojekteja.
