Matti Isohanni on psykiatrian emeritusprofessori Oulun yliopistossa.
Kuva: Tiina Wallin/Arkisto
Menneisyyden huippupoliitikot olivat usein vanhoja ja sairaita miehiä. Terveysongelmat olivat yleisiä ja haittasivat toimintakykyä. Yhdysvaltojen presidenteistä 27 prosenttia ja Britannian pääministereistä 41 prosenttia kärsi mielenterveysongelmista viranhoidon aikana.
Suomen presidenteistä Kallion, Mannerheimin ja Kekkosen ruumiillinen terveys romahti kauden lopussa. Pääministeriemme terveys on ollut parempi, mutta etenkin Sunilan, Hackzellin ja Karjalaisen sairaudet heikensivät heidän työkykyään.
Pääministerin vallan kasvu Kekkosen jälkeen on synnyttänyt keskustelua pääministerin persoonasta, yksityiselämästä, työroolista ja jaksamisesta.
Nykypoliitikkojen nuorentuminen ja naisistuminen ovat vähentäneet sairauksien yleisyyttä ja merkitystä, joskin terveystiedot ovat usein salattuja ja luotettavaa tietoa on niukasti.
Stressiin ja työuupumukseen liittyvät ongelmat ovat keskeisiä. Niitä on työikäisellä väestöllä ja todennäköisesti poliitikoillakin ajoittain joka neljännellä. Poliittinen työ on usein kognitiivisesti kuormittavaa, tuo voittoja ja tappioita, vaatii laajaa osaamista sekä rikkoo elämän rytmejä.
Stressinhallinta edellyttää toimivia työtapoja, hyvää yksityiselämää sekä sairastuessa asianmukaista hoitoa. Sairauden tai ylikuormituksen takia pitkäaikaisesti toimintakyvytön poliitikko tulisi jättää valitsematta tai vaihtaa. Poliittiseen toimintakykyyn vaikuttavan sairauden tulisi olla äänestäjien tiedossa ja harkinnassa.
Etenkin diktatuureissa ja joskus demokratioissakin sairas johtaja voi jatkaa pitkäänkin virassaan. Varottavia esimerkkejä ovat vainoharhainen Stalin, lääkeriippuvainen Hitler, alkoholisoitunut Nixon tai muistisairas Kekkonen.
Terveysongelma ei välttämättä alenna toimintakykyä. Monisairas alkoholin suurkuluttaja Churchill johti Britannian sotaa kokoavana ja määrätietoisena pääministerinä.
Stressatun ja sairastelevan Urho Kekkosen viisi pääministerikautta olivat sisä- ja ulkopoliittisesti vaikeaa mutta myös rauhan sekä taloudellisen kehityksen ja hyvinvoinnin kasvun aikaa. Kekkosen varhaiset traumat (teloitusryhmän johto Viipurissa 1918) sekä sairaudet kypsyttivät häntä presidentiksi.
JF Kennedyn lapsuuden ja aikuisuuden sairaudet olivat osatekijä hänen laajaan lukeneisuuteensa ja innovatiiviseen terveyspoliittiseen ohjelmaansa, joskin ajoin huonosti hoidettu Addisonin tauti ja stimulanttien käyttö aiheuttivat hänen johtajuuteensa epätasaisuutta.
Tulevissa eduskuntavaaleissa pitäisi valita ehdokkaista parhaat. Haaste on kova mutta ei mahdoton: miten valita menneiden saavutusten perusteella tuleviin vaativiin tehtäviin? Eduskuntavaalit ovat myös pääministerivaalit. Laatumedia ja vaalikoneet auttavat valinnoissa.
Äänestäjän tulee perehtyä ehdokkaiden poliittiseen suorituskykyyn, ohjelmaan, puoluetaustaan, kriisinkestävyyteen, yksityiselämään ja myös terveyteen jos mahdollista. Poliittisen taitavuuden taustalla on yleensä sopiva koulutus ja kokemus, samoin nousujohteiset johtamis-, yhteistyö- ja sovittelutaidot.
Seuranta ja tuki ennen vaaleja ja niiden jälkeen on tärkeää niin politiikoille kuin kansalaisille. Usein mietitään mitä hyvää tai pahaa poliitikot tekevät meille kansalaisille. Meidän hallintoalamaisten olisi hyvä miettiä, mitä me teemme poliitikoille. He tarvitsevat väestön myönteistä perusasennetta, kontaktia ja tukea.
Mediassa tai henkilökohtaisesti viestiessään poliitikoille kansalaisen tulee osoittaa malttia, kohtuutta, asiallista kritiikkiä ja palautetta – siis hyvää tapakulttuuria. Ihmisessä on yksilöllinen taipumus pahaan ja primitiivisyyteen, joita nykymedia pahimmillaan ja toteutumaton illuusio täydellisestä politiikasta nostavat esiin.
Vaalitilaisuuksissa moni äänestäjä vaikenee tai livahtaa julkisilla paikoilla itseään markkinoivien ehdokkaiden ohitse.
Entäpä jos kuuntelisi ehdokkaan ydinsanoman, kommentoisi sitä sekä kiittäisi valmiudesta hoitaa yhteisiä asioitamme?
Edustuksellisessa demokratiassa äänestäjien tulee valita taitavasti edustajansa. Myös vaaleissa hävinneet ovat arvokas osa demokratiaa ja moni tulevia vaalivoittajia. Kansanedustajat ovat palvelijoitamme. Heitä tulee asiallisesti kritisoida ja kommentoida sekä arvostaa ja kannustaa.
Pääosa valistuneista suomalaisista tekeekin näin. Luotetut, osaavat, kehityskelpoiset ja henkisesti vahvat poliitikot ovat kansakunnan elinehto ja menestystekijä etenkin vaikeina aikoina.
Kansanedustajaehdokkaan puoluetausta, poliittinen ohjelma ja osaaminen, kehityskelpoisuus sekä stressin- ja kriisinkestävyys ovat keskeisiä kriteereitä äänestäjän valinnoissa. Terveys voi vaikuttaa poliitikon toimintakykyyn. Valittuja poliitikoita tulee seurata ja tukea.
