Presidentti Sauli Niinistön mukaan Suomenkin panosta kaivataan, jos linjaus taistelupanssareiden luovuttamisesta Ukrainalle muuttuisi nykyisestä ja asiassa syntyy yhteistä eurooppalaista hanketta. Euroopassa Leopardeja on käytössä yli kymmenessä maassa. Niinistö muistuttaa Suomen olevan näistä kuitenkin ainutlaatuisessa asemassa siksi, että ”me emme ole Naton jäsen ja meillä on välitön raja Venäjään”.
– Tämä on otettava huomioon. Jos taistelupanssarivaunujen luovuttamiseen päädytään, Suomen anti ei siten määrällisesti voi olla kovin lukuisa, Niinistö toteaa kommenteissaan STT:lle torstaina sähköpostitse.
Niinistö kehottaa myös huomioimaan Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin ja Saksan liittokanslerin Olaf Scholzin vuoden alussa käymän keskustelun, jonka päätteeksi maat päättivät lähettää Ukrainaan rynnäkköpanssarivaunuja.
– Taistelupanssarivaunujen, kuten Leopardien, osalta luovutuksiin ei ole päädytty ja siihen on varmasti omat syynsä, Niinistö toteaa.
Arkistokuva Leopard 2A4-taistelupanssarivaunusta harjoituksissa Kainuun prikaatin harjoitusalueella.
Kuva: Pekka Peura
uomella on yli 200 saksalaisvalmisteista Leopard 2 -taistelupanssaria. Puolustusministeriön resurssipoliittisen osaston päällikkö Tarja Jaakkola kommentoi aiemmin torstaina, että aloite juuri Leopardien antamisesta Ukrainalle on melko tuore ja Suomi seuraa tilannetta.
– Leopard-taistelupanssarivaunuilla on Euroopassa useita eri käyttäjiä, ja tästä johtuen olisi hyvä keskustella niiden mahdollisesta luovuttamisesta Ukrainalle yhdessä eurooppalaisten käyttäjien kesken, Jaakkola viestitti STT:lle sähköpostitse.
Hänen mukaansa on huomattava, että kyse olisi Ukrainan kannalta uudesta asejärjestelmästä, mikä edellyttää itse panssareiden luovuttamisen lisäksi myös koulutusta sekä tarvittavan huolto- ja kunnossapito-ohjelman luomista Ukrainaan.
Puolustusministeriö arvioi yhdessä Puolustusvoimien kanssa sen, mitä apua Ukrainaan voidaan luovuttaa. Jaakkolan mukaan tätä arviointia tehdään jatkossakin kaikesta luovutettavasta puolustusmateriaalista.
– Tuen pitää vastata Ukrainan tarpeisiin, mutta omaa puolustuskykyämme ei myöskään pidä heikentää, Jaakkola viestitti.
Kymmenen Challengeria ”melkein kiusantekoa”, ellei edistä muuta apua
Puolan presidentti Andrzej Duda sanoi keskiviikkona maan haluavan antaa Ukrainalle panssareitaan osana kansainvälistä koalitiota. Mahdollinen päätös voi olla pöydällä Ukrainan aseapukokouksessa Ramsteinissa ensi viikon perjantaina.
Mitään nopeaa vaikutusta Leopardeilla ei tämän hetken sotatilanteeseen Ukrainassa kuitenkaan olisi, muistuttaa muun muassa Panssariprikaatin komentajana toiminut kenraalimajuri (evp) Pekka Toveri. Hänen mukaansa taistelutekniikan ja -taktiikan jo entuudestaan tuntevan panssarimiehistön kouluttaa uuteen kalustoon helposti kahdeksassa viikossa, ehkä nopeamminkin.
– Kunnossapito- ja korjaushenkilöstön koulutus kestää pitempään. Mekaanikot kouluttaa kentällä tehtäviin huoltotoimenpiteisiin ja yksinkertaisiin komponenttivaihtoihin 2–3 kuukaudessa, mutta vaativimmissa huolloissa ja korjauksissa tarvittava osaaminen ottaa pidempään, Toveri kuvailee sähköpostikirjeenvaihdossa STT:n kanssa.
Avun käyttöön saamisen aikataulua sanelee muun muassa lahjoitettavien vaunujen määrä, josta riippuu tarvittavan koulutuksen laajuus. Toveri arvioi, että Leopardien suorituskyvyt voisivat olla ukrainalaisten käytössä taistelukentällä ensi kesään mennessä.
– Tämä edellyttäisi, että vaunumiehistöt ja mekaanikot kyetään kouluttamaan lähes yhtenä eränä ulkomailla, kalustolla korvataan vanhempia vaunuja olemassa olevassa prikaatissa ja että huollossa voidaan tukeutua naapurimaihin, Toveri luettelee.
Mahdollisesti merkittävä askel kohti läntisten taistelupanssareiden toimittamista Ukrainalle otettiin heti vuoden ensimmäisellä viikolla, kun Saksa ja Yhdysvallat ilmoittivat lähettävänsä taistelukentälle Marder- ja Bradley-rynnäkköpanssarivaunuja. Myös Ranska oli ilmoittanut antavansa Ukrainalle panssaroituja pyörillä kulkevia AMX-10 RC -taisteluajoneuvoja.
Erityisesti Saksassa toivottua ennakkotapausta nämä eivät vielä muodostaneet. Sellainen saattaa olla tulossa pian, jos huhut Britanniassa valmisteilla olevasta päätöksestä Challenger 2 -taistelupanssarien lahjoittamisesta Ukrainalle vahvistuvat.
Saksan liittokanslerin Olaf Scholzin tiedottaja tosin sanoi keskiviikkona, ettei Britannian päätös muuta mitään. Politico-verkkolehden saksalaislähteiden mukaan Scholz haluaa koordinoida mahdollisen panssariavun Yhdysvaltain kanssa.
Ennakkotiedoissa mainittu kymmenen Challenger-tankkia on lukumääräisesti käytännössä merkityksetön apu. Toverin mukaan voidaan puhua ”melkein kiusanteosta”, koska vähillekin panssareille pitää rakentaa koulutus-, ylläpito- ja korjausjärjestelmä. Mutta tärkeämpää voikin olla poliittinen viesti.
– Jos tällä saadaan pallo liikkeelle ja Saksa aktivoitua, se on vaivan arvoista, Toveri kirjoittaa.
Neuvostovalmisteisia taistelupanssareita jo annettu Ukrainalle
Miksi sitten juuri Leopardeja eikä esimerkiksi Challengereja tai vaikka yhdysvaltalaisia Abramseja? Toverin mukaan mainittujen vaihtoehtojen suorituskyvyissä ei ole merkittävää eroa, mutta käytettävyydessä on.
Vain brittien käyttämän Challengerin ammukset sopivat vain sen kanuunaan, Leopardissa taas on Toverin mukaan yksi maailman yleisemmin käytettyjä vaunukanuunoita. Lisäksi ”yleiseurooppalainen” Leopard on käytössä erittäin monessa maassa, mikä helpottaa huolto- ja koulutusjärjestelmän rakentamista saksalaisvaunun ympärille.
Pidemmälle tulevaisuuteen katsottuna houkuttelevuutta lisää Toverin mukaan Leopardien hyvä kehityspotentiaali eli niiden taisteluarvoa voidaan entisestään kohottaa suojausta ja tulivoimaa parantamalla.
Ukraina ei ole ollut täysin vailla taistelupanssariapua lännestä. Kyiv Post -lehden mukaan maa on saanut helmikuun jälkeen noin 350 modernisoitua neuvostovalmisteista T–72-tankkia muun muassa Puolasta ja Tshekistä. Kalusto on tuttua ukrainalaisille, ja sitä on käytössä rintamalinjan molemmin puolin.
T–72 oli aiemmin käytössä myös Suomessa, ja se on Toverille tuttu. Neuvostotuotteen laatuero Leopardiin riippuu saksalaisvaunun mallista, joita on A4:stä A7:ään, ja T–72:een mahdollisesti tehdyistä parannuksista. Lähtökohtaisesti Leopard on Toverin mukaan neuvostovaunua paremmin suojattu, liikkuvampi ja tulivoimaisempi sekä helpompi huoltaa ja korjata.
– Myös johtaminen on parempien tähystyslaitteiden ansiosta helpompaa, ja miehistö väsyy tehtävissään vähemmän kuin ahtaissa neuvostovaunuissa, Toveri lisää.
Taistelupanssarit tarvitsevat paljon tukea muilta aselajeilta
Naton Euroopan-joukkojen komentaja Christopher G. Cavoli korosti alkuviikosta Sälenin turvallisuuskonferenssissa Ruotsissa, että Ukrainan sodan valtava mittakaava on jotain aivan muuta kuin mitä lännessä on totuttu viime vuosina ajattelemaan. Sama pätee myös panssariaseeseen. Yksinään taistelukentällä pyörivää tankkia on monissa arvioissa kuvattu lähinnä kalliiksi panssaroiduksi ruumisarkuksi.
Toverin mukaan panssarijoukon ”perustyökalu” on nimeltään mekanisoitu pataljoona tai panssaripataljoona, jossa on 15–30 taistelupanssarivaunua sekä lisäksi 15–40 rynnäkköpanssarivaunua ja muun muassa kymmeniä kuljetuspanssarivaunuja ja erikoispanssarivaunuja. Eikä siinä vielä kaikki: tuekseen ja suojakseen panssarit tarvitsevat jalkaväkeä, pioneereja, tykistöä, tiedustelua ja ilmatorjuntaa sekä tietysti huoltoa.
Tällainen yleensä noin tuhannen sotilaan pataljoona ei Toverin mukaan kykene itsenäiseen toimintaan kuin ehkä muutamien päivien ajan, joten yleensä se osa useiden panssari- ja muiden aselajien pataljoonien muodostamaa prikaatia, jossa on tuhansia taistelijoita. Ukrainasta esitetty toive 300 taistelupanssarista viittaa haluun varustaa Leopardeilla kokonainen prikaati. Määrä vastaisi reilua kymmenesosaa kaikista Euroopan eri maissa käytössä olevista Leopard 2 -vaunuista.
Järeämpi aseistus ja vahvempi suoja tekevät panssarista taistelupanssarin
Suomen Leopard-kalusto koostuu 2A4- ja 2A6-vaunuista. Ensiksi mainittuja ostettiin käytettyinä Saksasta pääosa 2000-luvun alussa. Yhteensä 2A4-vaunuja on hankittu 139. Tämän vaunumallin pohjalle on rakennettu myös raivaus-, silta- ja ilmatorjuntapanssarivaunuja.
Uudenaikaisemmat 2A6-panssarit ostettiin niin ikään käytettyinä, tällä kertaa Hollannista vuosina 2014–19. 2A6-vaunujen hankintamääräksi on ilmoitettu sata.
Puolustusvoimien mukaan 2A6-mallissa on aiempia versioita parempi tulivoima, kehittyneempi ballistinen suoja ja sisäpuolinen sirpalesuojaus sekä johtajan itsenäinen pimeätoimintakyky.
Erilaiset panssarivaunut ja panssaroidut ajoneuvot sekoittuvat uutisoinnissa helposti toisiinsa. Toverin mukaan tärkein ero esimerkiksi taistelupanssarivaunun ja rynnäkköpanssarivaunun välillä on ensiksi mainitun parempi suojaus ja raskaampi aseistus. Esimerkiksi Leopard 2A6 voi hänen mukaansa kestää toiseen etusektoriinsa tulleen osuman toisesta panssarivaunusta. Muista panssariajoneuvoista tällainen 120 millimetrin kanuunan osuma menee lähes aina läpi, Toveri kertoo.
