Filosofi Voltairen nimiin on pantu seuraava elämään jäänyt sitaatti: Olen eri mieltä kanssanne, mutta puolustan kuolemaan asti oikeuttanne sanoa mielipiteenne.
Keneltä ajatus alun perin onkaan, sillä on kantavuutta yhä. Tai olisi. Suomalainen julkinen keskustelu on nimittäin nyt häiriötilassa.
Moni asiallisestikin alkanut debatti ryöstäytyy meillä alatyyliseksi ryöpytykseksi, jota ei voi enää kutsua mielipiteiden vaihdoksi vaan mielipiteillä hakkaamiseksi.
Näin on ennen kaikkea sosiaalisessa mediassa, jossa moni muualla asiallisesti esiintyvä henkilö riisuu hyvät tavat ja taantuu jonkinlaiseen keskenkasvuisuuden tilaan.
Ilmiön toinen ulottuvuus on se, että Suomessakin näyttää vahvistuvan ajattelu, jonka mukaan vain yleisen mielipiteen valtavirran mukaisilla mielipiteillä on oikeus tulla kuulluksi tai lausutuksi. Vallitsevaa mielipidettä haastavat näkemykset ovat jotain kartettavaa.
Tällainen kiusallisena ja vääränä pidetty näkemys Suomen lähihistoriassa oli esimerkiksi presidentti Urho Kekkosen vallankäytön arvostelu. Siitä ääntä pitäneet leimattiin ulkopoliittisesti arveluttaviksi väeksi.
Leimoja isketään nyt hanakasti esimerkiksi maahanmuuttokeskustelussa. Maahanmuuttoon liittyy mahdollisuuksien ohella ongelmakohtia. Jälkimmäisiin tarttumista ei edistä se, että keskustelu yritetään vaientaa – kuten ei edistä kauhukuvien maalailukaan.
Sopiviin ja sopimattomiin mielipiteisiin liittyvä tuorein kohu nousi meillä viime viikonloppuna. Taustalla oli perussuomalaisten kansanedustajan Juha Mäenpään Ilkka-Pohjalaisessa julkaistu kolumni.
Kolumnissa kansanedustaja otti kantaa siihen, miten Opetushallitus ohjeisti opettamaan koululaisille sukupuolten moninaisuudesta.
