Naton ja Suomen liput liehuvat nyt uudella tavalla lähekkäin, kun Suomi on sotilaallisesti liittoutunut Naton jäsen.
Kuva: Jussi Nukari/Lehtikuva
Petteri Orpon (kok.) hallitus julkisti Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon juhannuksen alla. Ajankohta juhlapyhän aatonaattona torstaina oli hieman hämmentävä. Valtakunnalle merkityksellinen asiakirja hukkui juhannuskiireisiin.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimintaympäristö sekä tavoitteet määritellään nyt monin paikoin eri tavalla kuin edellisessä Sanna Marinin hallituksen selonteossa. Eniten uutta linjanvetoihin tuo Suomen Nato-jäsenyys.
Aikaisemmin selontekoja muotoiltiin varovaisesti kieli keskellä suuta. Nyt teksti on selkokielistä etenkin Venäjästä. Olipa julkaisun ajankohta tarkoituksellista tai ei, selonteossa sanotaan ääneen sellaisia asioita, joita ei olisi voinut kuvitella kuulevansa vielä jokunen vuosi sitten.
Selonteko kiteytyy termiin ”arvopohjainen realismi”. Presidentti Alexander Stubb toisteli näitä taikasanoja jo vaalikampanjassaan, mutta nyt sanayhdistelmä on virallinen tasavallan linja.
Arvopohjainen realismi perustuu demokratiaan, oikeusvaltioperiaatteeseen, ihmisoikeuksiin, tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen. Suomi haluaa olla Euroopan unionissa mahdollisimman vaikutusvaltainen maa edistääkseen näitä arvoja ja itselleen tärkeitä ulkopoliittisia tavoitteita.
Arvoyhteisöä edustaa myös Nato. Sotilaallisesti liittoutunut Suomi aikoo ylläpitää vahvaa kansallista puolustuskykyä, joka on osa Naton yhteistä pelotetta ja puolustusta. Nato-jäsenyyden todetaan nostaneen kynnystä sotilaalliseen voimankäyttöön Suomea vastaan.
Ulkoministeri Elina Valtosen (kok.) mukaan Suomeen ei kohdistu välitöntä sotilaallista uhkaa. Turvallisuusympäristö on kuitenkin muuttunut perusteellisesti Venäjän rikottua kansainvälistä oikeutta ja YK:n peruskirjaa hyökkäyssodallaan Ukrainassa. Nykyanalyysin mukaan Venäjä muodostaa Suomelle pitkäkestoisen uhan. Jäädytetty politiikka Venäjän kanssa voi sulaa vain, jos Venäjä lopettaa sodan Ukrainassa.
Nato-jäsenyyden rinnalla Suomi hakee turvallisuutta kahdenvälisillä sopimuksilla. Puolustusyhteistyö- eli DCA-sopimus Yhdysvaltain kanssa koskettaa monin tavoin Suomen perustuslakia, minkä takia sitä puitaneen vielä perusteellisesti eduskunnassa.
Realismia uudessa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa linjassa on, että Suomen tulee toimia myös sellaisten maiden kanssa, jotka eivät jaa Suomen kanssa näkemyksiä ja arvoja. Yhteistyöllä tavoitellaan poliittisesti ja taloudellisesti vastavuoroisia etuja. Tällöin viitataan erityisesti Kiinaan, johon halutaan pitää yllä etenkin kaupallisia suhteita.
Sotilaalliset kysymykset ovat vain osa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Kiitettävästi selonteossa muistutetaan, että turvallisuuteen vaikuttavat monet maailmalaajuiset ilmiöt kuten ilmastonmuutos ja luontokato.
Voimakas vastakkainasettelu sekä voimankäyttöön perustuva politiikka ovat riski pienelle maalle. Siksi Suomelle on tärkeää tukea sopimuspohjaista kansainvälistä järjestelmää.
