Heinäkuinen sunnuntai-ilta Utsjoella on tyyni ja rauhallinen. Reilun kymmenen kilometrin päässä kirkonkylältä virtaava Kuoppilasjoki soljuu hitaasti kohti Tenojokea.
Voisi kuvitella, ettei ilta-auringossa kylpevän joen äärellä ole ketään muuta. Pian silmä osuu kuitenkin kivien seassa kelluvaan mustaan hahmoon, joka lipuu äänettömästi veden pintaa pitkin.
Snorkkeliputken ympärillä vilisee sankoin joukoin sääskiä, jotka yrittävät ahnaasti päästä tunkeutumaan putken sisään. Aika ajoin pintaan pulpahtaa myös hahmon käsissä oleva laite, jonka kalansilmämäinen kupu tuntuu skannaavan jokiympäristöä haukan lailla.
Kuivapuvussa vedenalaista maailmaa kameransa kanssa tutkiva Kytökorpi maastoutuu tehokkaasti joessa nököttävien kivien sekaan.
Kuva: Laura Leppäjärvi
Mistä mahtaa olla kyse?
– Tässä aivan vieressä on taimen, joka on työntänyt päänsä kivien väliin piiloon. Se taitaa luulla olevansa hyvässäkin piilossa, virnistää snorkkelin ja maskin takaa paljastunut Mikko Kytökorpi.
– Kokeilen, jos saisin otettua siitä vielä kuvan.
Kytökorpi vetää maskin takaisin kasvoilleen ja palaa takaisin vedenalaiseen maailmaan.
