Kesä on puhjennut kauneimpaan kukkaansa Mäkimartin suvun kotipaikassa Keminmaan Länsikoskella, sijoittaja Tatu Mäkimartin Matti-isän ajatus kurottaa jo kahvipöydässä marja-aikaan. Isänsä vieressä istuva Tatu Mäkimartti muistelee tehneensä ensimmäisen kauppansa juuri marjoilla joskus 10–12-vuotiaana.
– Tajusin, että hillasta maksetaan 40 markkaa kilolta. Se tuntui järjettömän paljolta, koska niukkuus oli opettanut rahan arvon, hän kertoo.
Poika sai poimia myyntihillat kotitarpeiden jälkeen. Marjat säilöttiin kaivon viileyteen. Mäkimartti pelkäsi, että ostaja alkaa tinkimään hinnasta.
– Alamaunun Reino maksoi kuitenkin mukisematta sen mitä pitikin.
Mäkimartti muistaa myyneensä myös tiskaushanskoja, joita hän sai äitinsä luona käyneeltä edustajalta. Kolmas varhainen muisto liittyy luokkaretken varainhankintaan Pölhön ala-asteella.
– Oli päätetty lähteä isosti reissuun, Kööpenhaminaan. Myytiin arpoja ja muuta sellaista. Muistan, että tykkäsin siitä myyntihommasta.
– Tatu myi muidenkin tavarat, hänen äitinsä Soili vahvistaa pullavadin takaa.
Ympyrä sulkeutui Kööpenhaminassa tänä keväänä. Mäkimartti oli taas isosti liikkeellä: hän veti neuvottelut kaupungissa pääkonttoriaan pitävän uusiutuvan energian rahoittajan CIP:n kanssa. Diili syntyi, ja CIP lupasi Myrsky Energia oy:n tuulihankkeisiin 2,3 miljardia euroa.
Sopimuksen myötä Myrsky voi käyttää kotimaisen tuulivoiman rakentamiseen lähivuosina enemmän rahaa kuin Metsä Group Kemin biotuotetehtaaseen. Tuntuvaa osaa rahoista voi odottaa pohjoiseen, sillä Myrskyn pisimmällä olevat tuulihankkeet sijoittuvat Meri-Lappiin.
