Piano on ollut olennainen osa Tetyana Kushnirukin elämää aivan pienestä saakka. Sota pysäytti luovan suhteen soittimeen kuukausiksi, mutta inspiraatio on löytynyt uudestaan.
Kuva: Pekka Peura
Muutama kilometri Oulun keskustasta on kovin rauhallista, jopa luonnonläheistä. Erään talon takapihalla on pihakeinu, jossa istuu pianisti Tetyana Kushniruk.
Yhdeksän vuotta Oulussa asunut Kushniruk on tässä ajassa opiskellut tutkinnon, esiintynyt yksityiskonserteissa, ja opettaa nyt päätoimisesti pianoa. Sota on mullistanut myös hänen elämänsä, mutta taide ja luomistyö kaikissa muodoissaan auttavat häntä jaksamaan.
Kushniruk asuu eräänlaisessa kommuunissa muutaman muun ihmisen kanssa 1970-luvulla rakennetussa yksikerroksisessa talossa. Hänen siskonsa on muuttanut heidän luokseen sotaa pakoon. Kushnirukin mukaan ainoa toinen vaihtoehto hänelle olisi ollut pakolaiskeskus.
– Siskoni toivoo jatkuvasti palaavansa takaisin Ukrainaan. Toivon todella, että se olisi pian mahdollista, hän huokaa.
Kushniruk syntyi Ukrainan Lvivissä kahdelle muusikkovanhemmalle, ja vietti lapsuutensa Novovolinskin kaupungissa. Hän aloitti musiikkikoulussa jo seitsemänvuotiaana, ja on pienestä saakka paikallisissa esiintynyt pianolla paikallisissa kulttuuripalatseissa.
– Koetin jossain vaiheessa olla toimistotöissä, mutta en pystynyt pystynyt pitämään pianonsoittoa pelkkänä harrastuksena.
Hän etsi paikkaa, jossa jatkaa musiikillista koulutustaan. Tuossa vaiheessa Kushniruk oli opiskellut, asunut ja työskennellyt Yhdysvalloissa ja Bulgariassa monta vuotta, joten Suomen koulutuksen ilmaisuus oli vetovoimatekijä. Oulussa vastaanotto on ollut tervetullut alusta saakka.
– Kun saavuin Ouluun, kaikki olivat todella vastaanottavaisia. Oamkissa sain aloittaa suomenkielisessä ohjelmassa, vaikka en puhunut kieltä ollenkaan. Opettajat auttoivat minua valtavasti muun muassa kääntämällä tehtäviä englanniksi.
Klassisesti koulutettu Kushniruk on päätynyt pitämään lied-esiintymisistä, joissa pianisti ja laulaja esiintyvät yhdessä. Tällainen oli hänen viimeisin esiintymisensä, äitienpäiväkonsertti solisti Petrus Schroderuksen kanssa kappaleella Rakas äiti, joka on perinteinen ukrainalainen kansanlaulu. Kaksikko esiintyy ensi kerran jo seuraavalla viikolla Halikon kirkolla.
Ukrainalainen pianisti Tetyana Kushniruk kotipihansa keinussa. Korona-aikaan hankittu koti on toiminut hyvin kommuuniasumiseen.
Kuva: Pekka Peura
Koronan jälkeen konsertteja on ollut vähemmän, joten Kushniruk päätti alkaa päätoimiseksi piano-opettajaksi ja säestäjäksi.
Hän löysi paikan yksityisestä taiteen perusopetusta tarjoavasta musiikkikoulusta, Teuvo Pakkalan koulun tiloissa toimivasta Suzukikoulu Oktaaviasta.
Suzukikoulu Oktaaviassa on opetusta viulun-, sellon-, kitaran- ja pianonsoitossa. Koulu on tarjonnut vuoden ajan vapaaoppilaspaikkoja Ukrainan sodan vuoksi Ouluun muuttaneille oppilaille pianon-, viulun- ja kitaransoitossa. Oulun kaupunki on tarjonnut tähän tilat ilmaiseksi.
Suzuki on intuitiivinen pianonopetuksen menetelmä. Kushniruk puhuu opetuksesta hyvin lämpimästi.
– On aivan mahtavaa työskennellä eri-ikäisten oppilaiden kanssa. He käyvät läpi samoja asioita, joita minäkin olen käynyt, ja pääsen auttamaan heitä niiden läpi. Varsinkin suzuki-menetelmässä on hienoa nähdä oppilaan lähimmäisten osallisuus oppimisprosessiin, ja siihen liittyvät heureka-elämykset.
Esiintymisiä Kushniruk tekee edelleen, kun mahdollista, opetustyön lisäksi. Esiintyminen on hänen lempiasioitaan pianistina olemisessa, ja siitä huolimatta se myös pelottaa häntä valtavasti.
– On erittäin ristiriitaista, että pidän esiintymisestä paljon ja se on tärkeä osa identiteettiäni, mutta silti olen joutunut tekemään töitä esiintymispelon kanssa. Käteni alkoivat täristä ja sydämeni hakata niin, että sormeni ja käteni eivät totelleet minua.
Jännitys on kuitenkin myös merkki omistautuneisuudesta.
– Luulen, että kun jostain välittää todella paljon, sitä jännittää. Jännitän, koska välitän musiikista, ja koska pianolla esiintyminen on minulle tärkeää.
Vaikka sota vie ajoittain inspiraation, on luominen myös merkki siitä, ettei toivoa ole menetetty.
Kuva: Pekka Peura
Kushniruk miettii hetken, ennen kuin alkaa puhua kaikkien ukrainalaisten elämää muuttaneesta asiasta, sodasta.
– Mietin todella paljon eettisiä kysymyksiä: miten voin auttaa, mikä riittää. Koetan tehdä niin paljon kuin vain pystyn, mutta mikään ei tunnu riittävän.
Venäjän hyökättyä Ukrainaan Kushniruk yritti auttaa omalla tavallaan. Hän esimerkiksi osallistui opettajana Suzukikoulu Oktaavian tarjoamaan ilmaiseen piano-opetukseen maasta paenneille lapsille. Piano-opetuksessa Kushnirukista oli hienoa nähdä lasten innokkuus soittaa ja oppia musiikkia sodasta huolimatta.
Hän näkeekin kyvyn tehdä ihan mitä vain taiteellista eräänlaisena sodanvastaisena eleenä, sillä sota voi helposti viedä halun innostua tai inspiroitua mistään.
– Kun täysi sota alkoi, tuntui ettei millään ollut väliä, maailma oli loppunut. Se, että taiteilijat, tai kuka tahansa sen kokenut, pystyy ylipäätään luomaan mitään, on osoitus siitä, ettei sodan aloittaja ole saanut tehtyä sitä, mihin pyrkii. Koska sehän tavoitteena on: tuhota ihmisten ilo ja halu luoda ja rakentaa uutta.
Kun sota alkoi, hänen motivaationsa luoda ja soittaa koki kolhun, ja sen jälkeenkin omaa tapaa toteuttaa luovuutta on joutunut hieman etsimään.
–Viime vuoden maaliskuun jälkeen en kyennyt soittamaan pianoa moneen kuukauteen.
Kontrasti sodan keskellä elävien maanmiesten ja oman tilanteen välillä mietityttää pianistia päivittäin.
– Soitin lähellä rintamaa asuvalle tuttavalleni, joka on päättänyt jäädä. Hän sanoo joskus, että on hakenut lapsensa pois leikkikentältä, kun jossain lähitienoolla räjähti pommi, ja se on hänen arkeaan. En aina edes tiedä, mitä häneltä kysyisi, kaikki on niin absurdia.
Hän, kuten moni muukin ukrainalainen, lukee uutisia sodan etenemisestä päivittäin.
– Yritin välillä pitää taukoa uutisista, mutta se oli hermoja raastavaa. Venäjän toiminta on sellaista, että he ampuvat satunnaisesti siviilikohteisiin ja infrastruktuuriin, joten ei koskaan voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu.
– Me istumme täällä kauniissa kesäpäivässä, kauniissa puutarhassa lintujen laulun keskellä, mutta Ukrainassa ei koskaan tiedä, milloin ilmahälytys tulee ja joutuu juoksemaan pommisuojaan. Miten silloin voi elää?
Oikaisu 25.6. klo 9.52: Täsmennetty tietoja Suzukikoulu Oktaavian tarjoamasta opetuksesta sekä Kushnirukin työstä. Lisätty maininta Oulun kaupungin tarjoamista ilmaisista toimitiloista. Selvennetty, että ilmaista opetusta tarjoava taho on Suzukikoulu Oktaavia, ei Kushniruk yksityishenkilönä.
Pianisti Tetyana Kuhsnirukilla on perhettä Ukrainan länsiosassa. Hänen mukaansa ihmiset yrittävät siellä elää elämäänsä niin normaalisti, kuin mahdollista.
Kuva: Pekka Peura
Faktoja
Tetyana Kushniruk
Syntynyt Lvivissä, Ukrainassa 1988.
Opiskellut Volyn valtiollisessa taiteen ja kulttuurin opistossa, valmistunut Bulgarian amerikkalaisesta yliopistosta (AUBG) sekä Oulun ammattikorkeakoulun muusikkolinjalta 2016.
Asunut Ukrainan ja Suomen lisäksi Yhdysvalloissa sekä Bulgariassa.
Muutti Suomeen 2012.
Päätoimisesti opettaja Suzukikoulu Oktaaviassa, sivutoimisesti esiintyy pianistina solistin kanssa.
