Eilen21:00
Unkarin pääministeriltä Viktor Orbánilta on totuttu EU-pöydissä näkemään mitä hävyttömimpiä tempauksia.
Hän on hiekoittanut EU:n Ukraina-tukea melkein kaikilla mahdollisilla tavoilla. Unioni on näyttänyt hänen vuokseen ulospäin heikolta ja epäyhtenäiseltä.
Orbán onnistui kiristämään EU-komissiolta yli kymmenen miljardin euron edestä Unkarin jäädytettyjä EU-rahoja. Tämä aiheutti EU-instituutioiden välillä melkoisen sopan, jonka tuloksena europarlamentti on päättänyt viedä komission EU-tuomioistuimeen.
Orbán on lisäksi showmies, joka pyörittää omaa mediapeliään. Kotimaahan hän saa asiat näyttämään siltä, että EU kiusaa Unkaria syyttä.
Vaikka Orbánin pelikirja tunnetaan, Unkarin EU-puheenjohtajuuskauden avaus on silti järkyttänyt monia.
Orbán vieraili yllättäen ”rauhanmissiolla” Ukrainassa, Venäjällä ja Kiinassa. Hän kätteli Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia vain muutamaa päivää ennen kuin Venäjä iski ukrainalaiseen lastensairaalaan.
Vaikka hän teki matkat omasta päätöksestään, ulospäin hän näyttäytyy EU:n edustajana. Hän on jopa käyttänyt viestinnässään Unkarin EU-puheenjohtajuuden logoa.
Tämä on saanut muut EU-maat raivoihinsa. Suomi ja Ruotsi ovat jo ilmoittaneet aikovansa boikotoida heinäkuussa Unkarin järjestämiä epävirallisia EU-kokouksia.
Käännytyslaki on Suomen sokea piste
Euroopan unionin kiertävä puheenjohtajuus on yleensä melko näkymätön tehtävä.
Vain todelliset EU-nörtit tietävät, mikä maa on kulloinkin kuusi kuukautta vastuussa EU:n ministerineuvostojen kokousten järjestämisestä ja lainsäädäntökompromissien hieromisesta.
Tehtävää hoitavan maan on ajateltu olevan niin sanottu honest broker, riippumaton välittäjä. Unkarilaiset diplomaatit vakuuttivat etukäteen, että juuri näin Unkarikin aikoo toimia. Se osoittautui nopeasti sananhelinäksi.
Suomi on aiemmin toiminut EU:n ”oikeusvaltiopoliisina”. Oikeusvaltioperiaatteen vahvistaminen oli Suomen oman EU-puheenjohtajuuskauden ykkösprioriteetti.
Siihen nähden on surullista huomata, miten kevyesti Suomessa on suhtauduttu johtavien oikeustieteilijöiden varoituksiin siitä, että käännytyslaki rikkoo Suomen kansainvälisiä sitoumuksia ja EU-oikeuden ensisijaisuusperiaatetta.
Moni Suomessa näyttää ajattelevan täsmälleen niin kuin Orbán: Me olemme erityisiä. Meidän ei tarvitse noudattaa yhteisiä pelisääntöjä. Tarkoitus pyhittää keinot. Me tiedämme paremmin kuin muut.
Onko tämä tosiaan se tie, jota haluamme kulkea?
Kirjoittaja on Kauppalehden kirjeenvaihtaja Brysselissä.