Autossa oli vikoja, joten ostaja valitti autoliikkeeseen, josta oli autonsa ostanut. Liike ei suostunut osallistumaan korjauskustannuksiin, koska autolle oli kertynyt rutkasti vuosia ja kilometrejä.
Juuri tällaisia tapauksia kuluttajariitalautakunta ratkoo vuosittain useita. Hyvänä esimerkkinä tyypillisestä tapauksesta toimii Volvosta tehty kauppa.
Mieshenkilö oli ostanut kaksi vuotta sitten autoliikkeestä Volvo V70:n, joka oli otettu käyttöön vuonna 2007. Kilometrejä Volvo oli niellyt peräti 342 000.
Autosta riideltiin toissa ja viime vuonna, ja kuluttajariitalautakunnan ratkaisu asiaan saatiin tänä vuonna.
Tämäkin tapaus osoittaa, ettei kuluttajariidoissa saa olla kiire. Vikojen tai virheiden toteamisesta saattaa kestää parikin vuotta, ennen kuin asia ratkeaa lopullisesti.
Vikoja ilmeni
Volvossa ilmeni ostajan mukaan vikaa jo kolme viikkoa kaupanteon jälkeen. Hän ilmoitti asiasta myyjäliikkeelle, mutta ei täyttänyt kirjallista reklamointilomaketta.
Vikoja löytyi pian lisää, ja auton ostanut alkoi korjauttaa niitä kahdella eri korjaamolla. Lisäksi hän sai kolmannelta korjaamolta hintatietoja korjauksista, joita Volvolle pitäisi vielä tehdä.
Myyjäliikkeen mukaan Volvo oli ollut ehjä kaupantekohetkellä, joten myyjä kieltäytyi osallistumasta korjauskuluihin.
Kun kaupanteosta oli kulunut lähes vuosi, ostaja täytti kirjallisen reklamointilomakkeen. Sekään ei tosin johtanut hänen toivomaansa lopputulokseen eli autoliikkeen maksamaan hyvitykseen.
Osapuolten välinen erimielisyys johti lopulta siihen, että ostaja vei asian kuluttajariitalautakuntaan.
Kuitteja ja arvio
Volvo-mies löi tiskiin hurjat vaatimukset. Hän vaati ensisijaisesti kaupan purkamista ja toissijaisesti yli 5 137 euron suuruista hinnanalennusta korkoineen.
Hän luetteli useita Volvossa ilmenneitä vikoja, joiden korjaaminen oli hänen mukaansa edellytyksenä katsastukselle. Vikoja oli korjattu laseista, tukivarsista, iskunvaimentimista, jousista ja alipainepumpusta.
Näistä korjauksista hän pystyi esittämään kuitteja yhteensä 2 302 eurolla
Vielä korjaamatta olivat hänen mukaansa nelivedon öljypumppu, jarrutehostin ja ajovalojen umpio. Niistä hän oli saanut korjauskustannusarvion 2 835 euroa.
Ilman laskintakin on helppo hahmottaa, että ostajan rahallinen vaatimus oli täsmälleen kuittien ja kustannusarvion yhteenlaskettu summa.
Sitten Volvon ostanut vetäisi esiin vielä yllätyskortin: myyjä ei hänen mukaansa ollut kertonut ennen kauppaa tapahtuneesta peurakolarista.
Vanha ja paljon ajettu
Myyjä viittasi vastauksessaan auton ikään ja ajomäärään ja kiisti asiakkaansa vaatimukset.
Tuossa vaiheessa autolla oli ikää jo 16 vuotta, ja sen matkamittarissa komeili 347 000 kilometriä.
Myyjän mukaan auto oli katsastettu vähän yli kaksi kuukautta ennen kaupantekopäivää mittarilukemalla 338 000 kilometriä, eikä ostajan esiin tuomia vikoja ollut autossa luovutuksen aikaan.
Nyt selvisi, että ostaja oli ilmoittanut jo melko pian kaupanteon jälkeen tuulilasin ja alustan vioista. Lomaketta hän ei siis kuitenkaan vielä tuolloin täyttänyt.
Myyjä kertoi lautakunnalle, ettei ollut tiennyt auton peurakolarista, joka oli tapahtunut ennen kauppaa.
”Asiakas otti vastuun korjauskuluista”, lukee autoliikkeen vastauksessa.
Kun ostaja oli ottanut yhteyttä liikkeeseen uudelleen vuoden 2022 aikana ja vielä vuoden 2023 puolellakin, häntä pyydettiin täyttämään reklamointilomake, jonka hän lopulta täyttikin.
Tuolloin hän luetteli juuri ne viat, jotka kertoi myöhemmin lautakunnallekin. Korvausta ei kuitenkaan herunut.
Myyjäliike arvioi, että kyse oli normaalin kulumisen aiheuttamasta korjaustarpeesta. Liike lisäsi vielä,että korjauskustannukset olisivat asiakkaan esittämiä pienemmät käytetyillä varaosilla.
”Virheellinen”
Nyt oltiin perimmäisen kysymyksen äärellä: olivatko ostajan luettelemat vanhan Volvon viat normaalia kulumaa? Sellaisestahan myyjä ei kuluttajansuojalain mukaan vastaa.
Käytetyn auton ostajan tulee lain mukaan varautua korjauskuluihin – jopa pian kaupanteon jälkeen. Korjauskustannukset eivät kuitenkaan saa muodostua kohtuuttoman korkeiksi auton ikä, hinta ja sillä ajetut kilometrit huomioon ottaen.
Lautakunnalla ei mennyt tässäkään tapauksessa sormi suuhun. Se katsoo tulleen näytetyksi, että Volvossa on ilmennyt melko pian kaupan jälkeen runsaasti eri kohtien korjaustarvetta.
Ei ollut syytä epäillä, että rikkoutuminen olisi johtunut tapaturmasta tai uuden omistajan toimista.
”Kaupan kohde on ollut virheellinen kuluttajansuojalaissa tarkoitetulla tavalla, vaikka kyseessä on jo vanha ja paljon ajettu auto”, ratkaisussa sanotaan.
700 euroa
Vaikka laki koskee myös vanhoja autoja, myyjän vastuu vähenee, kun autolle kertyy ikää ja kilometrejä tai kaupanteosta kuluu aikaa. Ehdottomia rajoja ei kuitenkaan ole, kertoi lautakunnan puheenjohtaja Iltalehdelle viime vuonna.
Näistä lähtökohdista lautakunta yritti nyt arvioida ostajalle mahdollisimman oikeudenmukaisen hyvityksen Volvossa ilmenneistä vioista ja niiden korjauksista.
Missään nimessä hän ei voisi saada täysimääräistä korvausta jo tehdyistä ja vielä odottamassa olevista korjauksista.
Näiden toimenpiteiden myötä auto nimittäin tulee ikäänsä ja ajomääräänsä parempaan kuntoon. Ostaja saisi tällöin hyötyä siitä, että uudistaa autoaan merkittävästi myyjän piikkiin, eikä laki salli sitä.
Lopulta lautakunta päätyi suosittamaan, että myyjäliike maksaa hinnanalennuksena ja korvauksena tarpeellisista kuluista, mukaan lukien korot, yhteensä 700 euroa.
”Myyjän vastuulla oleva virhe on siinä määrin vähäinen, ettei kuluttajalla ole oikeutta purkaa kauppaa”, ratkaisun lopussa sanotaan.
Ikä vaikutti
Ostaja löysi Volvostaan useita vikoja, mutta hän ei silti ollut oikeutettu kaupan purkamiseen. Myöskään rahallinen hyvitys ei vastannut hänen esittämäänsä vaatimusta.
Jos auto olisi ollut uudempi tai ainakin selvästi vähemmän ajettu, ratkaisu olisi varmasti ollut toisenlainen.
Tosin katsoihan lautakunta nytkin, että virhe oli tapahtunut ja asiakas oli oikeutettu useiden satojen eurojen korvaukseen.
Kuluttajariitalautakunnan ratkaisut ovat suosituksia, koska lautakunta ei ole tuomioistuin. Noin neljä viidestä yrityksestä noudattaa suosituksia.