EU-vaalien iso kuva Euroopassa on se, että keskiryhmät pitivät imunsa. Toisaalta Ranskassa ja Saksassa valtapuolueet kokivat karvaita tappioita, mikä voi vaikuttaa huippupestien jakoon EU:ssa.
Kun äänet on laskettu ja Brysseliin lähtijät selvillä, poliitikot alkavat jakamaan vastuupaikkoja. Kiinnostavin on komission puheenjohtajan paikka.
Keskustaoikeistolainen EPP nosti selkeästi kannatustaan, kuten kokoomuskin Suomessa. EPP:llä on kaulaa lähes 50 paikan verran toiseksi suurimpaan keskustavasemmistolaiseen S&D-ryhmään.
EPP:n kärkiehdokas komission puheenjohtajaksi on nykyinen puheenjohtaja Ursula von der Leyen. Ennen vaaleja käytiin spekulaatiota hänen jatkostaan ja muistutettiin, että esimerkiksi Ranskan presidentti Emmanuel Macron ei ollut vielä julkisesti tukenut von der Leyeniä.
Macronin liberaalipuolueen karvas tappio äärioikeistolaiselle Kansalliselle rintamalle, parlamenttiryhmä Renew’n paikkamenetykset ja Macronin julkistamat pikavaalit heikentävät presidentin poliittista asemaa. Macronilla ei ole pelimerkkejä vaikeuttaa huippupestien nimityksiä.
Sama koskee myös Saksan liittokansleria Olaf Scholzia, jonka puolue koki tappion niin keskustaoikeistolaiskoalitio CDU-CSU:lle kuin äärioikeistolaiselle AfD:lle.
Yllätykset saattavat jäädä näkemättä myös parlamentin tasolla. Vaikka laita- ja äärioikeisto vahvistui kautta linjan ja sai merkittäviä voittoja Ranskassa ja Saksassa, EU-tasolla jytky jäi tulematta. On myös epäselvää, yhdistyykö laitaoikeistolaisen ECR:n ja äärioikeistolaisen ID:n ryhmiä toisiinsa.
Jos ennakoitu Unkarin pääministeri Viktor Orbánin Fidesz-puolue yhdistyy ECR:ään, siitä tulee kolmanneksi suurin ryhmä ohi liberaalien Renew’n.
Ursula von der Leyen ilmoitti vaalien jälkeen, että aikoo hakea enemmistöä vanhasta koalitiosta eli EPP:n, S&D:n ja Renew’n kolmikosta. Puolueilla on yhteensä 401 paikkaa 720 paikan parlamentista eli vain 40 äänen enemmistö.
”Vaikka valtasuhteet eivät järkkyneet, siirtymää on tapahtunut oikealle. Se näkyy varmasti myös politiikassa seuraavat viisi vuotta.”
Parlamentissa ei ole puoluekuria ja komission puheenjohtajaa valitessa myös salainen lippuäänestys. Von der Leyen tarvitseekin enemmän varmoja ääniä taakseen. Niinpä hänen pitää joko kurkottaa vihreisiin tai oikeammalle ECR:ään. Liika myöntyminen ECR:lle voi suututtaa S&D:tä ja Renew-ryhmää. Toisaalta laitaoikeiston vahvistumista on vaikea täysin ohittaa. Äärioikeisto ID:n von der Leyen ilmoitti kuitenkin pitävänsä ulkona päätöksenteon ytimestä.
Huippupestit jaetaan poliittisten ryhmien kesken. Komission puheenjohtajuus menee EPP:lle. On arvioitu, että sosiaalidemokraatit ottaisivat Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan paikan, jonka voisi täyttää esimerkiksi Portugalin Antonio Costa tai Tanskan Mette Frederiksen. Tällaisessa jaossa ulkopolitiikan tehtävä menisi liberaaleille, kuten Viron Kaja Kallakselle.
Toisaalta jos ECR-ryhmä jää ilman huippupestiä, niin ryhmän keulakuva, Italian pääministeri Giorgia Meloni haluaa varmasti painavan komissaarisalkun Italialle.
Vaikka valtasuhteet eivät järkkyneet, siirtymää on tapahtunut oikealle. Se näkyy varmasti myös politiikassa seuraavat viisi vuotta.