Pääsiäinen on ohi, Jeesuksen ruumis on ylösnoussut, hänen kolmekymppinen komea ruumiinsa. Olisinkohan minä halunnut deittailla Jeesusta, jos olisimme eläneet samaan aikaan.
Minä olen kuusikymppinen, Jeesus oli suvaitsevainen.
Voi anteeksi, ei pyhää miestä saa seksualisoida. Puhutaan siis mieluummin muuten vain minusta ja nuorista miehistä.
Nimittäin minä haluan nuorta, minun on pakko saada nuorta, minun on saatava takaisin nuoruuteni, jota en koskaan ole menettänyt. Se vain ei aina näy. Ei, vaikka kävin Virossa kasvojenkohotuksessa ja Turkissa rasvaimussa.
Minä olen sisältä nuori, ikuisesti nuori ja samalla viisas. Viimeksi kuulin tämän 22-vuotiaalta rakastajaltani tänä aamuna. Minä olen näille nuorille miehille samalla vähän kuin äiti, tietysti seksin jälkeen vasta, mitä oikein kuvittelitte.
Nuoret miehet pitävät minusta myös siksi, kun olen niin itsevarma. Eivätkä he jaksa oman ikäluokkansa tyttöjä, joille ei ikinä riitä mikään. Ei saisi mennä salille kahdeksan kertaa viikossa, eikä kuudeksitoista tunniksi kavereiden kanssa golfaamaan.
Minulle riittää pieni hetki silloin tällöin, ja siihen hetkeen tiivistyy kaikki.
Elämäni muuttui sillä sekunnilla, kun poistin deittisovelluksestani alaikärajan. Ehdotuksia tulvi hurjemmin kuin pakolaisia Tornion ja Haaparannan kautta vuonna 2015.
Silloin minä olin vielä puuhakkaana avioliitossani, ei tullut mieleenkään lähteä selvittämään, miten ne ilman perheitään saapuneet nuoret miehet pärjäävät.
Ystävä väitti, että sodat eivät lopu sotimalla eikä patriarkaattia murskata niin, että naisetkin heittäytyvät röyhkeiksi. Minä poistin ystävän, sitten estin. Ennen estämistä hän ehti lähettää minulle yhden linkin.
Olisikohan minun pitänyt vähän ymmärtää tätä entistä ystävää. Olenhan akateemisesti koulutettu, varakas ihminen, ja hän vain peruskoulupohjalta sinnittelevä köyhä lähikaupan kassa.
Ennen kuin panin vaihtoon edellä mainitsemani nuorukaisen, kurkkasimme yhdessä entisen ystävän tyrkyttämää linkkiä.
Siinä joku entinen playboymalli vaati ihmeen näpsäkällä suomen kielellä, että somen seksipalvelujen suojaikäraja pitäisi nostaa kahteenkymmeneenviiteen.
Suojaikäraja! Nauroimme katketaksemme, minä ja rakastajani, joka samalla siveli estrogeenigeeliä minun reiteeni ja alkoi sitten lukea juttua ääneen, luennoida etuotsalohkoista, jotka säätelevät tunteita ja hillitsevät impulsiivisuutta ja kehittyvät aina kaksikymmentäviisivuoti…
Silloin minä karjaisin, että nyt on ote liian löperö, sivele kunnolla, älä hivele, kutinakin on yksi kivun muoto. Ja poika säikähti ja keräsi verkkarinsa ja luikki ulos pakkaseen, eikä edes kääntynyt katsomaan, vaikka minä huusin ikkunasta että lippalakki unohtui, tule hakemaan.
Hellästi painoin lippalakin omaan päähäni, räpsäisin muutaman kuvan kera kauneussuodattimen ja syöksyin jatkamaan kenttätutkimuksiani deittisovellukseen.
”Suojaikäraja! Nauroimme katketaksemme, minä ja rakastajani.”
Nyt minusta tykätään entistä enemmän. Niin fiksuja nuoria ihmisiä, vanhoja sieluja tuoreissa ruumiissa. Selaan ja selaan osaamatta päättää, selaan, kunnes omatunnossani, tarkoitan oikeassa ohimolohkossani alkaa tapahtua. Migreenikö se siellä kolkuttelee ja välähtelee. Miksi se kulkee viikatteen kanssa.
Hyi, mene pois, inhottava kuolema. En minä ole valmis, minähän olen vasta aivan alussa. Kuuntele nyt mitä tuo matchkin tuossa videolla minulle laulaa: ”Sä olet kevään ensi kukkanen…”
Niin minä olen, kukkea ensirakastaja, utelias, sinnikäs, pusken tieni halki otsalohkojen, asfaltinkin.
Miksi on äkkiä niin pimeää.
Kirjoittaja on Pellosta kotoisin oleva kirjailija ja dramaturgi.
