Kilpirauhasen vajaatoimintaa on diagnosoitu ja lääkitty Suomessa vaihtelevin perustein.
Kuva: Skyttä Jaana
Kilpirauhasen vajaatoimintaa on diagnosoitu ja lääkitty Suomessa vaihtelevin perustein, mutta viime vuoden lopulla julkaistun Käypä hoito -suosituksen on toivottu yhtenäistävän hoitoa.
Käypä hoito -suositustyöryhmän puheenjohtajana toiminut Tampereen yliopistollisen sairaalan endokrinologian poliklinikan ylilääkäri Saara Metso arvioi, että hoitosuositus todennäköisesti korjaa sairauden diagnosointiin ja hoitoon liittyneitä ongelmia.
Käypä hoito -suositukset ovat Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin ja erikoislääkäriyhdistysten laatimia, ja niitä tehdään esimerkiksi lääkäreille hoitopäätösten pohjaksi.
– Sekä Kilpirauhasliitto että hoitava taho yrittivät pitkään saada kilpirauhasen vajaatoiminnalle omaa Käypä hoito -suositusta, mutta sairautta pidettiin yksinkertaisena ja helppona hoitaa. Sitten huomattiin, että diagnostiset kriteerit eivät olleetkaan yhtenäisiä, vaan vaihtelivat ympäri Suomen, ja kilpirauhaslääkitystä syövien potilaiden määrä jopa kaksinkertaistui 15 vuodessa.
Kilpirauhasliiton tekemien jäsenkyselyiden perusteella potilaat ovat saaneet Suomessa epätasa-arvoista hoitoa. Samankaltainen, diagnostiset kriteerit täyttävä tapaus on saatettu diagnosoida jossakin ja jättää diagnosoimatta muualla.
Metso arvioi, että osa Suomessa kilpirauhasen vajaatoimintaan määrätyistä lääkityksistä saattaa olla turhia. Lääkitys on saatettu määrätä yhden, lievästi poikkeavan laboratoriokokeen perusteella, vaikka osa tällaisista tapauksista korjaantuisi ajan kuluessa itsestään.
Oireet sopivat moneen muuhunkin sairauteen
Kilpirauhasen vajaatoimintaan on määrätty lääkityksiä myös pelkästään sairauteen sopivien oireiden perusteella, kertoo Suomen Endokrinologiyhdistyksen puheenjohtaja ja Kuopion yliopistollisen sairaalan endokrinologian erikoislääkäri Reeta Rintamäki.
Uusi Käypä hoito -suositus alleviivaa, että ei ole olemassa sellaista kilpirauhasen vajaatoimintaa, joka ei näkyisi laboratoriokokeissa kilpirauhasen toimintaa säätelevän TSH-hormonin nousuna viitealueen yli. Sen sijaan itse kilpirauhashormoni T4-V voi pysyä viitealueella sairaudesta huolimatta.
Rintamäen mukaan kilpirauhasen vajaatoimintaan sopivat oireet – kuten väsymys, palelu, ummetus, kuiva iho ja turvotus – ovat hyvin monimuotoisia ja sopivat moneen muuhunkin sairauteen.
Käypä hoito -suosituksen mukaan vuoden 2022 lopulla noin 344 000 suomalaista käytti kilpirauhashormonivalmistetta.
Suositukseen liittyy myös huolia
Käypä hoito -suositukseen on kohdistunut myös kritiikkiä.
– TSH-arvon dominointi on suosituksen keskeisimpiä ongelmia, vaikka on olemassa tutkimusnäyttöä, että sitä ei pitäisi yksin käyttää diagnosointiin ja hoidon ohjaukseen ja T4-V tulisi aina tutkia sen ohella, sanoo Suomen Kilpirauhaspotilaat ry:n hallituksen jäsen Niina Lehtonen.
Myös Kilpirauhasliitossa kannetaan huolta TSH-arvon käyttämisestä ensisijaisena ja ainoana laboratoriotutkimuksena.
Kilpirauhaspotilaat ry:n mielestä Käypä hoito -suosituksessa keskitytään liikaa pelkkään T4-kilpirauhashormonilääkitykseen, vaikka osa potilaista ei pääse sillä oireettomaksi ja voisi hyötyä T4+T3-yhdistelmähoidosta tai eläinperäisistä valmisteista. Myös Kilpirauhasliitossa koetaan, että erilaisilla hoitokokeiluilla on ollut tärkeä merkitys potilaiden hoidossa.
Saara Metson mukaan TSH on kaikkein tarkin laboratoriotutkimus kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnostiikassa ja hoidossa ja siitä on eniten tutkimusnäyttöä. T4-V-arvoon voivat vaikuttaa herkemmin esimerkiksi muut sairaudet ja lääkkeet.
Metso katsoo, että suosituksessa käydään T4-hoidon lisäksi hyvin läpi myös muut hoitomenetelmät.
Ylilääkitsemiseen liittyy vakavia riskejä
Janita Virtanen, STT
Jos kilpirauhashormonilääkitys syöksytään määräämään oireiden perusteella, riskinä on, että oireiden todellinen syy jää pimentoon. Kun potilas ei saa turhasta lääkityksestään apua, lääkeannosta aletaan herkästi nostaa. Se, että ihminen saa kilpirauhashormonia liikaa, on vaarallisempi tilanne kuin se, että hän saa sitä liian vähän, kertoo Käypä hoito -suositustyöryhmän puheenjohtajana toiminut Tampereen yliopistollisen sairaalan endokrinologian poliklinikan ylilääkäri Saara Metso.
– Ylilääkitsemällä altistetaan ihminen eteisvärinälle, aivoinfarktille, keuhkoveritulpalle ja kuolleisuudelle. Sydäntapahtumien riski lisääntyy liian korkealla kilpirauhaslääkityksellä 18 prosenttia jokaista kuutta kuukautta kohti, Metso sanoo.
Suomen Endokrinologiyhdistyksen puheenjohtajan ja Kuopion yliopistollisen sairaalan endokrinologian erikoislääkäri Reeta Rintamäen mukaan liian korkea lääkeannos lisää osteoporoosin riskiä erityisesti yli 65-vuotiailla naisilla. Ylilääkitsemisen muita oireita voivat olla esimerkiksi sydämen lisälyöntisyys, hermostuneisuus, ahdistuneisuus, hikoilu, ripuli ja painonlasku.
Jos kilpirauhaslääkitys on aloitettu pelkkien oireiden perusteella ja potilas kokee silti saavansa siitä apua, taustalla voi olla kilpirauhashormonin stimuloiva eli piristävä vaikutus.
– Vireystasoa nostava vaikutus kuitenkin heikkenee melko pian ja haitat nousevat esiin.
Käypä hoito -suosituksessa on ohjeet myös sellaisiin tilanteisiin, joissa epäillään ylilääkitsemistä tai turhaan määrättyä lääkitystä.