Kirjapysäkki
Päivi Alasalmen historiallinen romaani Meren ja veren liitto on raaka sotaromaani ja viehkeä rakkausromaani. Teos siis toisaalta kuvaa herkästi nuoria rakastavaisia mutta toisaalta vyöryttää lukijan silmille entisaikojen sotien kauheudet. Tarinassa eletään vuoden 1714 syyskuuta, ja tapahtumat sijoittuvat pääosin Pohjois-Pohjanmaalle.
Kirjan ensi sivuilla lukija temmataan keskelle veristä sotatannerta. Kokenut sotilas nimeltään Matthias taistelee urheasti ylivoimaista vihollista vastaan. Koska venäläisiä on moninkertainen määrä ja heillä on paljon paremmat aseet, moni Ruotsin joukkoihin kuuluva ottaa jalat alleen ja vielä useampi menettää henkensä. Matthias ei luovuta, koska “hänet on komennettu taistelemaan ja kuolemaan nuoren, vallanhimoisen kuninkaan sijasta”.
Alkutaistelun jälkeen kerronta hyppää Oulaisiin, jossa asuu Matthiaksen sisko perheineen. Siskon tytär, 17-vuotias Christina, on rakastunut ja onnensa kukkuloilla, sillä hän on menossa naimisiin. Koska kasakat lähestyvät, nuoripari määrätään matkustamaan Ruotsiin. Rengin hevoskyydissä nuoripari matkaa ensin Raaheen, ja lopulta koko kolmikko purjehtii Hailuotoon.
Hailuodossa on satoja pakolaisia, ja moni luulee saaren olevan hyvä turvapaikka. Totuus on toinen. Illan hämärtyessä rantaan tulee venäläinen sota-alus, ja parisataa kasakkaa alkaa sumeilematta teurastaa siviilejä. Christinasta tuntuukin, että hän on “vanhentunut vuosia tällä saarella, tänä yhtenä yönä ja päivänä”.
Christinan tarinan lomassa palataan ajoittain kuvaamaan Matthias-enon matkantekoa. Hevosmiehenä hän ei edes yritä Ruotsiin meriteitse vaan ratsastaa kohti Torniota. Matkalla hän kuulee ja näkee mitä kammottavimpia kohtaloita – ja nämä kasakoiden raakalaismaiset teot kuvataan hyvin yksityiskohtaisesti. Vaikka kirjan kaikki kauheudet olisivat historiallisesti tosia, lukuisat sadistiset kidutuskuvaukset tuntuvat oksettavilta, jopa mässäileviltä. Hieman enemmän olisi historiallisessa romaanissa voinut jättää lukijan mielikuvituksen varaan.
Alasalmi kuvaa kuitenkin hienosti sitä, miten Venäjän ja Ruotsin välinen sodankäynti on vaikuttanut Pohjanmaan asukkaisiin. Hän tuo oivasti esille myös sen, kuinka 1700-luvulla säädyt ja luokkaerot ovat määritelleet elämänpolun ja kuinka ihminen ääriolosuhteissa kykenee tekoihin, joita ei olisi voinut edes kuvitella tekevänsä. Myös hevosen ja ihmisen ystävyydestä kirja antaa ihanan kuvan.
Kirjasta minulle jäi ristiriitaiset tuntemukset. Kirjan henkilöt ovat varsin yksiulotteisia, ja teos sisältää runsaasti raakuuksia, mutta silti ajoittain nautin kirjan lukemisesta. Alasalmen kieli on nimittäin paikoin henkeäsalpaavan kaunista. “Ajasta oli tullut hahmoton harso, joka eteni molempiin suuntiin ja liukeni näkymättömiin.” Välillä myös tarina koukutti, ja sivut kääntyilivät kuin itsestään. Toisin paikoin taas kerronta jäi polkemaan paikalleen: samoista asioista kerrottiin hieman eri sanoin ja hieman eri näkökulmasta. Lisäksi minua harmitti, että lopussa Matthiaksen tarinaa ei kerrota ollenkaan miehen itsensä näkökulmasta.
Alasalmi on tehnyt valtavan taustatyön. Paikoin jopa sanasto on sellaista, että jouduin kysymään apua Googlelta. Ainakaan minun sanavarastooni eivät kuuluneet seuraavat sanat: vuona, ruoja ja närimys. Kuten Myrskyluodon Maija -kirjasarjassa myös tässä teoksessa taikausko ja sen merkitys entisajan ihmisille tulevat hyvin ilmi. Osa tarinoista solahtaa juoneen somasti, osa ei. Etenkin merileijonien “soutuapu” sai minut kohottamaan kulmakarvojani ja miettimään, mitä oikeastaan juuri luin.
Kokonaisuutena Alasalmen uutuusteos on hyvä lukuromaani, viihdyttävä ja sivistävä. Suosittelen sitä erityisesti Pohjois-Pohjanmaan historiasta kiinnostuneille. Herkkien ei kirjaan kannata tarttua, sillä isonvihan aikaiset näyt saattavat hypätä Matthiaksen ja Christinan unista nykylukijankin uniin.
Kirja
Meren ja veren liitto
Päivi Alasalmi. Gummerus. 2024. Sivuja 332.
Plussat
Nopealukuinen.
Paikoin kaunista ja mukavan vanhahtavaa kieltä.
Taustatyöt tehty perusteellisesti.
Kiinnostavaa ajankuvausta.
Miinukset
Raakuuksia liikaa.
Kertojanäkökulmien epätasapaino.
Epäjohdonmukaisuutta henkilönnimissä (Klockars/Leif).
Muuta
Hailuodon kohtalokkaasta murhaperjantaista on pian kulunut 310 vuotta. Kasakat nimittäin tappoivat Hailuodossa noin 800 siviiliä 29.9.1714. Suurin osa uhreista oli sotapakolaisia, ihmisiä, jotka olivat jättäneet kotinsa venäläisten hirmutekojen vuoksi ja olivat hakeutumassa turvaan Ruotsiin.
Akaaseen asettunut Päivi Alasalmi on kirjoitustyönsä kautta palannut sukunsa juurille, sillä hänen esi-isänsä on asunut 1700-luvun Hailuodossa.
Alasalmi vierailee Tornion kirjastossa to 26.9. klo 17 ja kertoo siellä uutuusromaanistaan Meren ja veren liitto.
