Klitta Vaarala, 41, hääräilee keittiössään talossa laajan Rovaniemen laitamilla. Hän asuu neliössä yksin, ja niin kuuluukin. Asunto on tupaten täynnä tavaraa.
Seinät kertovat Uuden Rovaniemen kolumnistin kulttuuriharrastuksista: pöydillä rönsyilee pikkutavaraa ja taidetta, kirjoja on siroteltu lähes jokaiselle tasolle ympäri asuntoa ja pienillä sievillä hyllyillä on pientä sievää tavaraa. Näitä on kerätty huolellisesti vuosikymmenten ajan.
Klitta Vaarala on paitsi kolumnisti, myös kirjailija, yhteiskuntatieteiden maisteri ja mielenterveystoipuja. Hän on juuri palannut kolumnistiksi puolen vuoden sairausloman jälkeen.
– Parasta mitä voin tehdä on kirjoittaa. Se sopii minun herkälle ja traumatisoituneelle mielelleni, Vaarala sanoo.
Seitsemän vuotta romaaniaan kirjoittanut Klitta Vaarala julistaa olevansa kirjailija, sillä hän haluaa ravistella vallitsevaa käsitystä siitä, mitä menestys tarkoittaa.
Kuva: Jussi Leinonen
Omien sanojensa mukaan Klitta Vaarala on tuleva menestyskirjailija. Hän on kirjoittanut Suurta köyhyysromaania nyt seitsemän vuoden ajan. Kirja on osin omakohtainen, vaikka se onkin suurimmassa osin fiktiota. Siinä käydään läpi kirjan nimen mukaisesti köyhyyttä ja työttömyyttä, ja sitä, miten ihmisarvo rakentuu työelämän ulkopuolella.
Yleensä kirjailijaksi kutsutaan ihmistä, joka on julkaissut jo ainakin yhden kirjan, mutta Vaarala haluaa tehdä asiat toisin.
–En halua enää elää sellaista elämää, missä pitää salata itselle tärkeitä asioita, ja vasta sitten kun on onnistunut, saa jakaa ne toisille, hän tunnustaa.
Menestyskirjailijaksi itsensä kutsuminen on samalla kannanotto siitä, millaisessa ajassa me elämme. Klitta Vaaralaa kiinnostaa se, mikä tekee ajassamme ihmisestä menestyneen ja arvokkaan.
– Minulla ei ole ollut kunnollista uraa eikä ammatti-identiteettiä, joten joudun löytämään oman arvoni jotakin muuta kautta, hän avaa.
Käsikirjoituksen kirjoittaminen seitsemän vuoden ajan kertookin jo jonkinlaisesta ammattimaisuudesta ja intohimosta.
”Minulla ei ole ollut kunnollista uraa eikä ammatti-identiteettiä, joten joudun löytämään oman arvoni jotakin muuta kautta.”
Kolumnistina Klitta Vaaralan kirjoitukset eivät ole jättäneet lukijoita kylmäksi. Ne ovat olleet luettuja. Joitakin omakohtaiset ja intiimitkin tekstit ovat myös provosoineet.
Vaaralaa ei yllätä, että jotkut kolumneista ovat poikineet rumiakin reaktioita.
Lopulta kirjoittaja kuitenkin uskoo, että kun ihmisillä on tahto rauhaan, he alkavat pitää toisistaan, vaikka mielipiteet eroisivatkin.
– En ole mitään muuta kokenut niin helpottavana asiana, kuin sen, että joku on auki ihmisenä ja kirjoittaa siitä. Silloin ei ole enää yksittäinen henkilö. Jos minulla on ääni, niin totta kai käytän sitä niin, että siitä voisi olla hyötyä jollekin muulle, Vaarala sanoo.
Klitta Vaarala haluaa kirjoittaa avoimesti tabuaiheista: ”En ole mitään muuta kokenut niin helpottavana asiana, kuin sen, että joku on auki ihmisenä ja kirjoittaa siitä.”
Kuva: Jussi Leinonen
Hän uskoo, että monet hänen aiheistaan ovat jaettuja, vaikka niistä ei välttämättä uskalleta puhua. Avoimesti asioista kirjoittaminen on hänelle erityisen tärkeää.
– Joihinkin tabuaiheisiin liittyy häpeää, joka estää ihmisiä kohtaamasta toisiaan. On tärkeää pystyä myöntämään joitain asioita, ja jos sen tekee vielä julkisesti niin se häpeä häipyy.
Klitta Vaarala valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi keväällä 2024. Hänen Pro gradu -tutkielmansa aiheet ovat osittain samat kuin pian valmistuvassa kirjassakin: työstä kieltäytyminen ja se, rakentuuko ihmisarvo työstä vai jostakin muusta.
Hän uskoo, että jokainen haluaa tehdä jotain merkityksellistä, oli se sitten kirjoittaminen, vapaaehtoistyö tai palkkatyö.
– Mielestäni ihmisen arvo on itseisarvo, eikä se ole kiinni mistään tekemisistä tai työpaikasta, Vaarala kertoo.
Vaarala on tutkinut sekä yliopistolla että omassa elämässään sitä, mistä ihmisarvo rakentuu. Palkkatyö ei ole ainoa työ, joka on yhteiskunnalle arvokasta.
Kuva: Jussi Leinonen
Maalla jo muutaman vuoden asunut kirjoittaja on pikkuhiljaa palaamassa työelämään. Tällä hetkellä hän saa työttömyystukea ja asumistukea. Molempia tukia leikattiin viime vuonna, joten hän on tarvinnut myös toimeentulotukea. Nykyisessä tilanteessa osa-aikatyö ei auta Vaaralaa juurikaan rahallisesti.
– Olen työttömyystuella, vaikka kirjoitan kolumneja ja kirjoitan vähän kirjaani. Kolumnien kirjoittamisesta en oikeastaan hyödy rahallisesti suojaosien poiston myötä, mutta kirjoittaminen on minulle elinehto, Klitta Vaarala kertoo.
Hän haluaa painottaa, että kirjan kirjoittaminen ei vie aikaa kokopäivätyön hakemiselta. Työttömänä kirjan kirjoittaminen saattaisi vaikuttaa tukien saamiseen, samoin vapaaehtoistyön tekeminen.
Vaarala ei ole kuitenkaan huolissaan toimeentulostaan, sillä hän pystyy tekemään tarvittaessa siivoojan töitä. Enemmän häntä huolestuttavat ihmiset, jotka ovat työkyvyttömiä, ja joutuvat selviytymään tukiviidakossa pitkäaikaisesti.
– Meillä on työttömiä enemmän kuin aikoihin, ja työttömyyden uhka koskettaa monia. Meidän pitäisi miettiä uusiksi se, mikä on työn arvo ja sitä, onko se mittana ihmisen arvolle. Me tehdään kuitenkin jatkuvasti muutakin arvokasta työtä kuin palkkatyötä, kuten vapaaehtoistyötä ja hoivatyötä.
Tulevalla menestyskirjailijalla on nyt miettimisen aihetta, sillä lähes 20 vuoden opiskelun jälkeen maisteriksi valmistuminen tarkoittaa isoa elämänmuutosta. Myös seitsenvuotinen kirjoitusprojekti alkaa olla lopuillaan. Hän uskoo saavansa käsikirjoituksensa valmiiksi tänä keväänä, mutta on hänellä varasuunnitelmiakin tiedossa.
– Kohta on luovuttava rakkaasta projektista, löytyy sille kustantaja tai ei. Olen innoissani luopumisen ajatuksesta, mutta kun tilanne tulee ajankohtaiseksi, into luultavasti muuttuu suruksi.
Klitta Vaarala miettii nyt elämänsä seuraavaa vaihetta. Opiskelut on suoritettu ja pitkä kirjoitusprojekti on valmistumassa tänä keväänä.
Kuva: Jussi Leinonen
Kuka?
Klitta Vaarala
Uuden Rovaniemen kolumnisti, kirjoittaja
Ikä: 41
Asuinpaikka: Rovaniemi, syntynyt Sodankylässä
Edelliset kulttuuritoimet: Kaivos-festivaalin tuottaja, sanataideryhmä Sanaseuran tuottaja ja perustajajäsen, kulttuuriyhdistys Valsan puheenjohtaja ja aktiivijäsen, Lapin ylioppilasteatterin jäsen, (Helsingin) Ylioppilasteatterin jäsen (nyk.)
Lue myös:
En vaikene enää köyhyydestä – en näet ole uhri, vaan selviytyjä
Lähde
