Evelina Hurrin (vasemmalla) mielestä ajatus tulevaisuudesta tuntuu toisinaan pelottavalta, ja esimerkiksi lasten hankkiminen mietityttää. Leena Jääskeläinen näkee tulevaisuudessa taas ongelmien sijaan mahdollisuuksia.
Kuva: Taru Valaja
66 vuotta. Se on rovaniemeläisten Evelina Hurrin, 18, ja Leena Jääskeläisen, 84, ikäero. He ovat tulleet Rovaniemen Angry birds -puistoon keskustelemaan nuorten ja ikäihmisten tulevaisuudesta.
Aloitan kysymällä, mitä heillä tulee ensimmäisenä mieleen toisistaan.
– Minulla tulee sinusta mieleen sellainen kiva mummo, joka kutoo sukkia ja jolla on aina karkkia tarjolla, ja sinä halaat kaikkia, jotka tulevat sisälle, Hurri toteaa.
– Minä taas ajattelin, että nyt varmasti on joku sellainen nuori, joka on nuorisohommasta kiinnostunut ja myöskin urheilullinen tyyppi, Jääskeläinen toteaa.
Kysyn, ymmärtävätkö nuoret ja ikäihmiset toisiaan.
Sekä Hurri että Jääskeläinen kokevat, että nuorten ja vanhojen ikäluokkien välillä on selkeä kuilu.
– Voi sanoa, että nuoret ovat pudottaneet ikäihmiset jollakin tavalla, sillä heillä on tietotekniikka hallussaan, ja ikäihmiset ovat sen´kautta osittain ihan ulkopuolella, kertoo Jääskeläinen.
Lisääntyvä yksinäisyys mietityttää
Erityisesti haastateltavia huolettaa tulevaisuudessa vanhusten yksinäisyys, joka ulottuu niin koteihin kuin hoitolaitoksiinkin.
– Monesti, jos kävelen keskustassa ja menen syömään, ja näen jonkun ikäihmisen syömässä yksin, niin alan miettiä, että voi ei, onkohan hän yksinäinen. Minua oikeastaan surettaa tosi paljon vanhusten yksinäisyys, Hurri toteaa.
– Sama minullakin on, ja se on monennäköistä yksinäisyyttä. Ajatelkaapa sellaistakin yksinäisyyttä, että ihmiset ovat hoitolaitoksissa ja heillä on jokaisella oma huone, ja he ovat siellä omassa huoneessaan. He ovat siellä yksin, Jääskeläinen jatkaa.
Molemmat ovat siis yhtä mieltä siitä, että vanhusten lisääntyvä yksinäisyys on huolestuttavaa. Silti myös eriäviä näkemyksiä tulevaisuudenkuvasta löytyy.
Jääskeläinen kokee, ettei ole järkevää maalata tulevaisuutta täyteen maailmanlopun kuvia.
– Tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia. Ihmiset näkevät ongelmia, mutta ne ovat mahdollisuuksia, ja niihin pitää tarttua, vastaa Jääskeläinen.
– Minua ainakin pelottaa tulevaisuus ja jos hankin lapsia, niin millaisessa maailmassa he tulevat elämään, Hurri taas toteaa.
Toimijuutta on tärkeää tunnustaa kaikissa ikävaiheissa
Hurri sanoo seuraavansa yhteiskunnallista keskustelua huolestuneena.
– On paljon puhetta siitä, kuinka ihmiset radikalisoituvat ja tulee isoja näkemyseroja, Hurri toteaa.
Hurri pohtii, onko yhteiskunnassa vallitseva tilanne samankaltainen tulevaisuudessakin. Hän näkee kuitenkin nuorison merkittävänä mahdollisuutena nyky-yhteiskunnalle, sillä monet hyvät ideat ja ajatukset syntyvät nuorten keskuudessa.
Toisaalta nuorten vilkas ja lennokas elämä ei aina jätä aikaa pitkäjänteisyydelle, jolloin ideat voivat unohtua ennen niiden toteuttamisaikeita.
Jääskeläinen taas miettii, että elämän aikana ehtii tehdä lopulta melko paljon, ennen kuin vanhuus iskee toden teolla.
– Ihminenhän noin neljästä viiteen viimeistä vuottaan on vasta siinä vaiheessa, että tarvitsee ympärivuorokautista hoitoa. Sen eteen myöskin jokainen sitten tekisi itse jotain, mutta se alkaa jo nuoresta, että ei sitä enää kahdeksankymppisenä ruveta treenaamaan, toteaa Jääskeläinen.
Tulevaisuudessa eläkeikäisten rooli yhteiskunnalle on hyvä vastapaino sille, mitä nuoret tuovat. Iäkkäämmiltä ihmisiltä löytyy kokemusta ja ymmärrystä asioista laajemmalta ajalta. Sitä kautta tulevat monet hyvät elämänohjeet ja apu haastavassakin päätöksenteossa.
Tästä on kyse
Ikäryhmät Suomessa
Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2023 alussa Suomen väestö oli jakautunut ikäryhmittäin seuraavasti:
0-14-vuotiaita noin 15% väestöstä
15-64-vuotiaita noin 62% väestöstä
65-vuotiaita ja vanhempia noin 23% väestöstä
Tilastokeskuksen ennusteen mukaan väestörakenne muuttuu merkittävästi vuoteen 2080 mennessä.
0-14-vuotiaat: osuus väestöstä pysyy suhteellisen vakiona, mutta absoluuttinen määrä voi hieman laskea johtuen alhaisesta syntyvyydestä.
15-64-vuotiaat: työikäisen väestön osuus tulee laskemaan, mikä johtuu siitä, että suuret ikäluokat ikääntyvät ja nuorempien ikäluokkien määrä vähenee.
65-vuotiaat ja vanhemmat: ikäryhmän osuus kasvaa merkittävästi, ja ennusteen mukaan vuonna 2080 yli 65-vuotiaiden osuus voi olla yli 30% väestöstä.
Väestökehitykseen vaikuttavia tekijöitä ovat syntyvyys, elinikä ja maahanmuutto. Suomessa syntyvyys on ollut laskussa viime vuosina, mikä vaikuttaa suoraan nuorten ikäluokkien määrään. Keskimääräinen elinikä taas on noussut, mikä lisää vanhemman väestön osuutta. Lisäksi maahanmuutto voi vaikuttaa väestönkasvuun ja ikärakenteeseen, erityisesti työikäisen väestön osalta.
Lähde: Tilastokeskus
Kommentti
Olemme kiinni omissa sukupolvissamme
Taru Valaja
Toisinaan tuntuu silti, että Suomalaisessa yhteiskunnassa on kolme eri maailmaa. On nuorten maailma, työssäkäyvien maailma ja ikäihmisten maailma. Kaikki ovat kiinni omissa kuplissaan. Hyppimistä näiden ympäristöjen välillä tapahtuu mielestäni ehdottomasti liian vähän.
Monilla nuorilla ainut suhde vanhempiin ihmisiin tulee perheen ja suvun kautta. Eli omat isovanhemmat saattavatkin olla se ainoa kosketus vanhempaan sukupolveen. Sama toimii toki toisinkin päin eli monilla ikäihmisillä ainoa kosketus nuoriin tulee lasten ja lastenlasten kautta.
Tämä johtaa jossakin määrin tietämättömyyteen ja ymmärtämättömyyteen eri ikäisten välillä ja kasvattaa näin kuiluja yhteiskuntaamme. Välillä näyttää siltä kuin nuoret olisivat unohtaneet, että heistä tulee työssäkäyviä ja työssäkäyvät vastaavasti, että häistä tulee vanhoja. Ja jälleen vanhemmat ihmiset ovat unohtaneet, että hekin olivat joskus nuoria. Tai niin se ainakin yhteiskunnassa näyttäytyy, vaikkei välttämättä pitäisikään paikkaansa. Ihmiset todella ovat liian vähän tekemisissä toistensa kanssa oman ikäluokkansa ulkopuolelta.
Tähän tilanteeseen toki vaikuttaa maailman nopea muuttuminen, ja se tosiseikka, että ne, jotka olivat nuoria 50 vuotta sitten elivät eri maailmassa kuin ne, jotka ovat nuoria nyt. Muutos on niin nopeaa, että ihmisikä on tällä hetkellä muutokseen verrattuna liian pitkä, sillä se ei pysy maailman nopean muutoksen perässä.
Jos tahdomme pitää kansan yhtenäisenä, ja että eri ikäiset kykenevät ymmärtämään toisiaan, ja jos tahdomme, että ihmiset muistavat etteivät he poikkea hirveästi toisistaan, on kanssakäymistä eri ikäisten kanssa oltava enemmän. Muuten kuilut eri ikäluokkien välillä ehkä kasvavat entisestään. Mikäli maailma muuttuu edelleen yhtä nopeasti kuin mitä se on muuttunut viime vuosina ja vuosikymmeninä, ja mikäli ihmisten elinajanodote yhä nousee, on sitäkin tärkeämpää, että eri ikäiset ovat vahvasti tekemisissä keskenään.
