Kuvanveistäjä Miina Äkkijyrkän Keltainen venyttelijä on löytänyt kesäksi kodin. Peltilehmä päivystää Toivonojan navetan päädyssä Nastolan Uudessakylässä.
– Syntymäkaupunkini [Iisalmi] hylkäsi teoksen. Teos on kuuluisa siitä. Oli siellä viisi vuotta vuokralla, taiteilija sanoi taiteensa juurella.
Iisalmen kaupungin oli määrä ostaa kaupungin keskustassa kesästä 2019 seisonut Keltainen venyttelijä 110 000 eurolla, mutta esitys kumottiin viime joulukuussa.
– Koen sen hylkäämisenä.
Taiteilija suunnittelee, että lehmä lähtee kesän jälkeen reissuun.
– Se on silloin vapaata riistaa. Otetaan eurooppalainen näyttelykierros.
Miina Äkkijyrkkä (oik.) ja kyyttömestari Jouko Helander vierailivat Liisa Ollilan tuottaman kesänäyttelyn avajaisissa. Takana siintää Sylvöjärvi. Janne Urpunen
Äkkijyrkkä on ollut Toivonojan kartanolla monet kerrat.
– Tiiviisti 22 vuotta ollaan oltu yhteistyössä.
Talo oli rämä ja navetta vinksin vonksin.
Miina Äkkijyrkkä
Ympäristö on kuulemma muuttunut kovasti siitä, kun kuvanveistäjä ensimmäistä kertaa tiluksia mittaili.
– Savipellot kasvoivat mitä kasvoivat. Oli katkenneita, lahonneita puita. Talo oli rämä ja navetta vinksin vonksin.
Näkyikö järvelle silloin?
– Ei todellakaan. Ei ollut muuta kuin puskaa. Meidän kyytöt tulivat 2003 tai 2004.
Kyytöllä tarkoitetaan nautaa, tarkemmin itäsuomenkarjaa, vanhasta maatiaiskarjasta polveutuvaa märehtivää sorkkaeläintä. Märehtijät ja lampaat ovat muokanneet kartanon ympäristöä kesätöikseen.
– Lehmät laidunsivat sillä tavalla, että tulivat aina talveksi meille. Kun täytin 65, sanoin talon isännälle, että vähennän lehmiä. Tarjosin paketin heille, 74-vuotias Äkkijyrkkä kertoi.
Inna Schwanck kuratoi Toivonojan ensimmäisen kesänäyttelyn. Janne Urpunen
Toivonojan isäntä on Nokian entinen toimitusjohtaja Jorma Ollila. Hän osti kartanon vaimonsa Liisa Ollilan kanssa vuonna 2000. Siitä lähtien paikkoja on pantu kuntoon, ja nyt ne ovat tip top.
Kunnostetussa navetassa on mahdollisuus tutustua Äkkijyrkän, Eeva-Riitta Eerolan, Kaisaleena Halisen, Aleksi Martikaisen, Päivi Takalan, Emilia Tannerin ja Niina Tervon taiteeseen.
– Ajatus mukaan kutsuttavista taiteilijoista lähti tästä tilasta. Täällä rakennettu ympäristö kohtaa hienosti maaseudun perinnemaiseman vesistöineen. Halusin tuoda isoon tilaan teoksia, jotka keskustelevat paitsi ympäristön myös toistensa kanssa, kertoi Toivonojan ensimmäisen kesänäyttelyn kuratoinut Inna Schwanck.
Luonto ja rakennettu ympäristö yhdistyvä Kaisaleena Halisen teoksessa Yhdessä. Janne Urpunen
Emilia Tannerilta esillä on herkkiä paperiteoksia. Hän on kuorinut laserilla paperia niin ohueksi, että paperi on paikoin mennyt puhki. Taitelija kertoi olevansa kiinnostunut olevaisen ja olemattoman rajasta.
Yhden teoksensa Tanner on rei’ittänyt käsin kirjansidontapiikillä. Hän huomautti, että suuren pinta-alan rei’ittäminen käsin on hidasta, mutta kiehtovaa. Materiaali ei katoa, vaan taipuu, väistää reiän puhkaisevaa neulaa. Taas ollaan olevan ja olemattoman äärellä.
Kolmiulotteisuus kiinnostaa taiteilijaa niin ikään. Paperi tavataan nähdä lituskaisena.
– Ajattelen näitä teoksia enemmän veistoksina kuin vedoksina.
Jotkut Emilia Tannerin paperiteoksista ovat lähempänä veistoksia kuin vedoksia. Janne Urpunen
Tuottaja Liisa Ollila kertoi näyttelyn pelaavan kolmella tasolla. Taideteosten ohella kävijöiden on mahdollista tutustua Toivonojan ympäristöön sekä tehdä lahjoitus aivosäätiölle aivotutkimukseen.
Näyttelyn konseptiin kuuluu kolme erilaista, noin tunnin kestävää maisemakierrosta. Kierroksille vaaditaan ennakkoilmoittautuminen.
Uusia kohtaamisia -näyttely 18.8. asti perjantaisin ja lauantaisin kello 11–17 Toivonojan kartanon navetassa, Toivonojantie 425.
