Skeittilauta lahjaksi yli viisikymppiselle, joka ei ole koskaan skeitannut. Voiko hirveämpää lahjaideaa olla?
– Alkuun kieltämättä hirvitti, mutta olen kauhean ylpeä itsestäni, että kestän laudalla. Lauta ei karkaa. Uskallan kerta kerralta enemmän. Siitä tulee voittajafiilis, Niina Kettunen, 58, sanoo.
Kettunen on elänyt kolme vuosikymmentä skeittiperheessä. Hän sanoo seuranneensa lajia kasvavalla mielenkiinnolla lastensa kautta, mutta laudalle ei tehnyt mieli.
– Lautailu tuntui niin vaikealta, ettei minulla seitsemän lapsen yksinhuoltajana riittänyt potku siihen. Jokunen vuosi sitten sain äitienpäivälahjaksi laudan ja opetusta. Sen jälkeenkin meni pari vuotta ennen kuin uskaltauduin alkeiskurssille muiden aikuisten sekaan.
Kannatti uskaltaa.
– Kurssilla edetään askel kerrallaan. Opin uutta joka kerta. Saan siitä hyvän fiiliksen.
Kettunen toimii Hollolan yrittäjien puheenjohtajana. Hän kertoo ehdottaneensa yhdistyksen jäsenille tutustumista lajiin, joka parantaa kehonhallintaa vanhemmallakin iällä.
Tilasin sata lautaa Taiwanista.
– Vielä en ole saanut porukkaa innostumaan. Kaikki varmaan ajattelevat, että skeitatessa kaatuu, murtuu käsi tai jalka, mutta eihän se niin mene, kun on asiansa osaava opettaja.
Muita aikuisia hän on saanut houkuteltua laudalle.
– Aikuisten skeittikurssille on helpompi saada osallistujia heistä, joiden lapset skeittaavat.
Kontakteillaan Kettunen pyrkii auttamaan Lahden alueen skeittiyhteisöä.
– Pinna Skateboading ja Lahen rullalautailijat tekevät hyvää työtä, mutta olosuhteissa on parantamisen varaa verrattuna muihin kaupunkeihin. Yritän osaltani vaikuttaa päättäjiin ja virkamiehiin. Etsin myös uudelle skeittihallille yhteistyökumppaneita. Onneksi lajin dynaaminen, kansainvälinen, ympäristöystävällinen ja yhteisöllinen imago sopii hyvin yhteen monien yritysten kanssa.
Lapsilleen Kettunen on opettanut yrittäjäasennetta konkreettisesti. Hän kertoo esimerkin.
– Lapset kräkkäsivät [rikkoivat] lautoja joskus niin, että oli käydä kalliiksi. Tilasin sata lautaa Taiwanista, joita myytiin pienellä voitolla kavereille. Saatiin omat laudat maksettua sekä hankittua skeittikenkiä ja muita harrastuskamppeita.
Skatepark Vipukulma avautui helmikuun lopulla. Wili Hämäläinen, Jaakob Lahtinen, Heljä Korhonen, Fiffe-koira ja Pali Hämäläinen juhlistivat tapausta. ANTTI SEPPONEN
Kettusen lapset ovat kaikki skeitanneet. Wili Hämäläinen, pesueen toiseksi nuorin, teki harrastuksestaan ammatin. Hämäläinen on Pinna Skateboadingin toiminnanjohtaja ja pyörittää Lahden Vipusenkadulla keväällä avattua Vipukulman skeittihallia.
– Pinna lähti siitä, että Wili teki kahdeksannella luokalla projektitehtävän skeittitiimin perustamisesta. Tiimi skeittasi ja teki videoita. Toiminta on kasvanut niin, että nyt Pinnalla on talkoilla tehty skeittihalli ja Wilillä skeittileirejä ympäri Suomen.
Ensimmäiset kymmenen vuotta Hämäläinen järjesti leirejä Hämeenkoskella, jossa Kettunen edelleen asuu.
– Ensimmäisellä leirillä oli kaksi maksavaa asiakasta, mutta siitä se vain lähti.
Lapset ovat jättäneet pesän. Hämeenkoskelle kokoonnutaan yhteen jonkun kerran vuodessa.
– Meillä on pihassa kaksi lasten rakentamaa ramppia ja muita rakennelmia, joissa yhdessä skeitataan. On hienoa, että pystyn jakamaan lasteni kanssa jotain näin coolia, Niina Kettunen sanoo.
