Asikkalan Kopsuontien varresta löytyy jo 1600-luvulla perustettu Ylä-Seppälän tila. Marianna Liikosen mummi ja pappa viljelijät tilalla aikanaan perunaa ja hernettä, mutta viimeiset parikymmentä vuotta tila on lähinnä rapistunut.
Liikonen halusi pelastaa historiallisen miljöön ja nyt pelloilla kasvaa leikkokukkia jo kolmatta kesää.
– Kun luin artikkelin leikkokukkien viljelystä avomaalla, niin minulle välähti tulevaisuudensuunnitelma hetkessä silmien eteen: keksin heti tälle tilalle käyttötarkoituksen ja vihdoin keksin sen, mitä haluan olla isona. Lähdin aika päämäärätietoisesti sitä kohti, muistelee Leikkokukkatila Loiston tilanpitäjä Marianna Liikonen muutaman vuoden takaista hetkeä.
Liikonen on kasvanut maatilalla, muttei innostunut viljan tai vihannesten viljelystä vaan päätyi aivan toiselle alalle. Artikkelin luettuaan suunta oli selvä.
– Olen aika esteetikko, ja kukat herättävät tunteita ja tuoksuja ja fiiliksiä, kun ne huojuvat tuolla tuulessa. Ne kolahtivat heti, Liikonen tunnelmoi.
Liikonen viljelee kukkiaan Slow Flowers -periaatteiden mukaisesti. Käytännössä se tarkoittaa vuodenkierron ja luonnon rytmin seuraamista.
– Tulppaanin sipulit istutetaan syksyllä ja katsotaan, mitä keväällä tulee. Kesän kukkasato kylvetään keväällä, ja satoa saadaan heinäkuusta eteenpäin.
Slow Flower -periaatteisiin kuuluu myös se, että asiakas tietää, missä kukat ovat kasvaneet ja kuka ne on kasvattanut. Liikosen toiminta keskittyy pääasiassa Päijät-Hämeeseen, jolloin kuljetusmatkat ovat lyhyet, eikä hiilijalanjälki ole läheskään niin suuri, kuin jos kukat lennätettäisiin Suomeen muualta.
Leikkokukkatila Loisto viljelee kukkia Slow Flowers -periaatteiden mukaisesti. Senja Liikonen
Ihmiset ovat kiinnostuneita tietämään, kuka kukat on viljellyt ja minkälainen tarina niiden taustalta löytyy. Liikonen jakaakin omaa ja tilan tarinaa somessa aina kun ehtii.
– Minulla on taustalla tämän sukutilan pelastaminen. Tämä on ollut meidän suvullamme ainakin 1600-luvulta saakka, enkä minä halua olla sitä sukupolvea, joka sen katkaisee.
Luonnollisuus on Liikoselle tärkeää, ja tilalla käytetään vain luomuhyväksyttyjä aineita esimerkiksi tuholaisten torjuntaan ja lannoitukseen. Suurimpina haasteina Liikonen näkeekin tuhoeläimet ja sään ääri-ilmiöt.
– Toivottavasti joku soittaa minulle, jos Lahdessa tulee tennispallon kokoisia rakeita, niin ehdin käydä laittamassa harsot päälle, Liikonen toivoo.
Liikosen mukaan ilmastonmuutos näkyy myös Asikkalan pelloilla.
– Nyt on toinen kevät putkeen, kun täällä ei ole satanut kerta kaikkiaan ollenkaan, Liikonen huokaa.
Ennalta-arvaamattomuus ja iso työmäärä eivät Liikosta haittaa. Maatilalla kasvaneena töiden määrä ei yllättänyt, ja lopputulos on kaiken vaivan arvoista.
– Välillä kun tästä puhuu, niin tulee sellainen olo, että tämähän on ihan pimeetä! Kuka tähän lähtee. Siinä lopputuloksessa on kuitenkin jotain niin viehättävää, että kyllä se palkitsee. Nyt taimet ovat noin 15 senttisiä ja seuraavan kuukauden aikana ne ottavat ihan valtavan kasvuharppauksen. Pikkuhiljaa alkaa ymmärtämään, mitä sieltä on tulossa ja sitten heinäkuun loppu ja elokuu ovat ihan mielettömät.
Vanha maitolaituri sai uuden elämän itsepalvelumyyntipisteenä. Katja Peisalo
Tulevaisuuteen Liikonen suhtautuu luottavaisesti. Hän on nostanut tuotantomääriä ja haluaa kehittää sekä tilaa että yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa.
– Asikkala on siitä ihan mieletön, että täällä on jotenkin siinä yrittäjyydessä aika hyvä draivi, ja mahdollisia tulevia yhteistyökumppaneita olen bongannut vaikka kuinka. Itsepalvelumaitolaituri on saanut söpön vastaanoton ja sitä kehitän kausi kaudelta, Liikonen hehkuttaa itsepalvelumyyntipistettä.
Kukkien viljely, some, kukkapajat ja kukkakimppujen myynti ovat tällä hetkellä Liikosen arkipäivää ja se sopii hänelle oikein hyvin.
– Nyt tajuaa, kuinka paljon on kaivannut sen näyttöpäätteen ääreltä ulos tekemään fyysistä työtä. Vaikka teen tiettyinä viikkoina ja kausina 12–18 tuntista päivää, voin kaiken kaikkiaan paremmin. Haluan tehdä työtä yrittäjänä ja ulkona luonnossa, tässä se yhdistyy.
Tila on avoinna sopimuksen mukaan.
