Sanonta ”helppoa kuin heinänteko” saa hollolalaisen heinänviljelijä Harri Vinnamon niskakarvat pystyyn. Heinänviljelyssä ja etenkin sen korjuussa on enemmän työvaiheita kuin viljanviljelyssä. Sääolot ratkaisevat paljolti sen, minkä laatuista heinää kesällä kasvaa.
– Kuluneena kesänä heinän laatu oli suhteellisen hyvää, mutta esimerkiksi viime kesänä kolmen viikon sateet keskikesällä huononsivat heinän ravintoarvoja merkittävästi, sanoo Vinnamo.
Vinnamo viljelee vuosittain kuivaheinää noin 50–60 hehtaarilla. Heinää ostavat hevostilat, ja osa heinästä menee eläinkauppoihin jyrsijöiden ja muiden lemmikkien tarpeisiin.
– Nautatilat eivät juurikaan heinää osta, vaan tuottavat sen pääosin itse. Toki kuivina vuosina, satotasojen jäädessä alhaisiksi, kysyntää on pienissä määrin tullut myös siltä sektorilta.
– Lähiseudulla ja etenkin valtakunnallisesti on heinänviljelijöitä, joilla on paljon enemmän heinäalaa, mutta heistä moni on keskittynyt lähinnä säilöheinään, kun minä taas teen pääosin kuivaheinää.
Säilöheinässä hidas koneellinen kuivaamisvaihe jää väliin, mutta esikuivatus ja pöyhintä pellolla kuuluvat senkin työvaiheisiin. Säilöheinän sääriski on myös hivenen pienempi, mikä johtuu vähän lyhyemmästä peltokuivatusajasta.
Suomessa hevosheinän viljelijä saa kesässä yleensä kaksi heinäsatoa. Osa viljelijöistä tekee vain yhden sadon, jolloin kevätsadon jälkeinen jälkikasvu, eli odelma, murskataan peltoon.
Heinä on ainoita maataloustuotteita, joissa viljelijä voi itse määrittää hinnan.
Harri Vinnamo
Kun heinä on kuivaa tai lähes kuivaa, se paalataan ja paalit kuivataan puhaltamalla koneellisesti niiden läpi kuivaa ilmaa. Jussi Karvonen
Heinänviljelyn yksi kriittisimpiä vaiheita on heinän kuivattaminen pellolla.
– Kaadon eli niittämisen jälkeen pitäisi olla vähintään kolmen tai neljän päivän pouta, eikä tuulisuuskaan olisi pahitteeksi. Sade juuri kaadetun heinän päälle ei haittaa, mutta jo pellolla kuivuneen heinän kastuminen muuttaa sadon lähinnä ongelmajätteeksi.
Kaadettua heinää pitää pöyhiä säästä riippuen 1–2 kertaa päivässä muutaman päivän ajan. Heinän voi siis kaataa sateellakin, jos on varmuus, että sen jälkeen tulee pouta. Kun heinä on kuivaa tai lähes kuivaa, se paalataan ja paalit kuivataan puhaltamalla koneellisesti niiden läpi kuivaa ilmaa.
Keskimäärin puhalluskuivatus vie muutamasta päivästä viikkoon, mutta joskus koneellinen kuivaus on vienyt kuukaudenkin. Silloin energiakustannukset pilaavat osittain taloudellisen tuloksen.
Jos kuivaheinä jää kosteaksi, se homehtuu. Heinää ei kannata pellolla kuivattaa liiaksi, jotteivät lehdet varise, sillä sitä myöden voi parikymmentäkin prosenttia arvokkaista ravintoaineista hävitä.
– Heinän värilläkin on väliä, liian hailakka väri ei miellytä ostajia. Liian pitkä peltokuivatus, kuten sadekin, vie parhaimman vihreyden heinästä, Vinnamo sanoo.
Hevosheinältä vaaditaan tänä päivänä laadukkuutta.
– Laatuvaatimukset ovat tiukentuneet harrastehevosten yleistymisen myötä. Hevosten ravinnolta ei ennen vanhaan vaadittu samaa laadukkuutta, mikä koskee etenkin sokeripitoisuutta, sulavuutta ja valkuaista. Ravi- ja työhevoset kestävät paremmin sokeripitoista heinää, koska ne kuluttavat energiaa aivan eri tavalla kuin harrastehevoset, joita sokeripitoinen heinä helposti lihottaa ja voi aiheuttaa esimerkiksi kaviokuumetta ja muita ikäviä sairauksia.
Aina sen täydellisen heinän tuottaminen ei onnistu edes ammattilaiselta.
Harri Vinnamo
Kuivuus, liiallinen lämpö, pakkanen ja ravinteiden puute kasvukaudella aiheuttavat heinälle ”stressiä”, ja stressi saattaa kasvattaa heinän sokeripitoisuutta ja tyrehdyttää sen kasvun.
– Viljelijänä en voi sokeripitoisuuteen kovin paljon vaikuttaa, koska säät ovat mitä ovat. Toki riittävästä ja oikeaoppisesta lannoituksesta ja sitä kautta heinän ravinteiden saannista huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää. Heinän sokeri on aina kuitenkin hieman arpapeliä, minkä vuoksi heinästä pitää tehdä korjuun jälkeen laboratoriossa analyysit. Suurin osa asiakkaistani toki ymmärtää, ettei heinä voi joka vuosi olla yhtä laadukasta, ja aina sen täydellisen heinän tuottaminen ei onnistu edes ammattilaiselta, Vinnamo sanoo.
Vuoroviljely on heinänviljelyssä tärkeää.
– Omista pelloistani on vuosittain 10–15 hehtaaria vuoroviljelyssä, eli viljalla tai muulla kasvilla. Uudistaessani heinäpeltoa 4–5 vuoden välein kylvän viljan sekaan heinän, korjaan viljan ja seuraavana vuonna heinä on kasvamassa taas seuraaviksi vuosiksi.
Heinänviljelijä saa samat tuet kuin viljanviljelijäkin.
– Heinä on ainoita maataloustuotteita, joissa viljelijä voi itse määrittää hinnan. Heinän hinnoittelu perustuu siis markkinatalouden lakeihin, eikä mikään keskusliike sanele sen hintaa, kuten viljan ja vaikkapa maidon arvon. Heinä saa samat hehtaarituet kuin viljakasvitkin. Tuet ovat käytännössä olleet samalla tasolla 1990-luvulta lähtien, eikä inflaatiokorotuksia tai muitakaan parannuksia tukitasoihin ole tullut, pikemminkin päinvastoin. Sen sijaan esimerkiksi koneiden hinnat ovat jopa nelinkertaistuneet, kuten energiakustannuksetkin, Harri Vinnamo harmittelee.
1–2
Kaadettua heinää pitää pöyhiä säästä riippuen 1–2 kertaa päivässä muutaman päivän ajan.
