Immilänkoski kohisee taustalla, kun pieneen kahvilarakennukseen kerääntyy jonoa. Täällä Pinja Karjalainen, 16, on ensimmäistä kesäänsä töissä. Villähteeläinen nuori kertoo, että paikka löytyi helposti.
– Äiti näki, että Tarja [Immilän Myllykahvilan omistaja] etsi Facebookissa kesätyöläistä, niin laitoin hänelle viestiä ja pääsin tänne.
Karjalainen lähti kahvilan monitoimityöntekijäksi avoimin mielin ja vailla ennakko-odotuksia.
– Hommia tällaisessa paikassa on ihan laidasta laitaan, mutta olen etenkin siivoillut ja ollut kassalla paljon.
Pöytien pyyhkiminen on Karjalaisesta tylsintä, kassatyö puolestaan mieleisintä puuhaa.
– Parasta siinä on se, että pääsee puhumaan kaikille asiakkaille.
Hän kertoo, ettei vastaan ole vielä tullut yhtäkään sellaista ikävää kohtaamista, joista asiakaspalvelualalla tavataan puhua.
– Kaikki asiakkaat ovat olleet tosi ihania, kun ei kenelläkään täällä ole kiire minnekään ja kaikki ovat vain tulleet viettämään kesäpäivää.
Ensin tuli ihan sikana kaikkea uutta ja ajattelin, että en mitenkään opi näitä.
Aurinkoisina päivinä kahvilassa on erityisen kiireistä. Se ei kuitenkaan hätkähdytä kesätyöläistä, vaan Karjalainen päin vastoin kertoo pitävänsä siitä, että kiireen keskellä on koko ajan jotain tehtävää.
– Tuntuu kivalta, että on jotain järkevää tekemistä kesäksi, etten ole koko ajan vain kotona tai kavereiden kanssa.
Karjalaisen työvuorot kestävät joko neljä tai kuusi tuntia. Hän kertoo, että ne kuluvat yleensä hyvällä tuulella, etenkin kun työkavereiden kanssa tulee juttuun ja ympäristö on kaunis.
– Pidän myös siitä, että saan itse tienata rahaa, eikä tarvitse aina pyytää äidiltä tai isältä.
Myllykahvila on paikallisten vakikävijöiden lisäksi myös matkailijoiden suosiossa. Siksi Karjalaiselta kysellään usein Nastolasta ja etenkin myllyn historiasta.
– Siinä on niin paljon kaikkea, mutta yleensä sanon, että siellä myllyssä on historiasta kertovia tauluja, niitä voi käydä katsomassa.
Mikä sitten vaikuttaa siihen, että ensiaskeleet työelämässä sujuvat hyvin? Karjalainen arvelee vastauksen löytyvän ainakin riittävästä työhön perehdyttämisestä. Myllykahvilan kesätyöntekijöitä perehdytettiin kaksi viikkoa, ja vasta sitten heidät laitettiin vastaamaan työvuorosta yksin.
– Siinä oppi kaikki asiat jo tosi hyvin, Karjalainen kertoo.
– Ensin tuli ihan sikana kaikkea uutta ja ajattelin, että en mitenkään opi näitä. Mutta kyllä kaiken sitten oppi, kun vain teki.
Karjalaisen mielestä työrutiinit oppi parhaiten kokeneempien kollegoiden työskentelyä seuraamalla, sekä harjoittelemalla niitä ohjattuna itse.
– Perehdytyksessä päästiin itsekin tekemään hommia, ja siinä samalla aina kerrottiin, että miten mikäkin pitää tehdä.
Kesätöitä tarjotaan ja haetaan nykyään pääosin verkossa. Karjalainen kertoo pitävänsä siitä mahdollisuudesta, että töitä voi saada myös paikan päällä kysymällä, eikä vain nettilomakkeella.
– Siinä saa paremman kuvan vaikka siitä, millaisia työnantajat ovat.
Karjalainen kertoo, ettei myöskään hänen ystävillään ole ollut vaikeuksia löytää kesätöitä
– Kyllä jotkut ovat olleet myös Nastolan kaupoissa, ja ovat kai siellä viihtyneetkin.
Karjalainen näkee, että voisi hyvin hakea kahvilaan töihin myös seuraavana kesänä.
