Kun Ylen Afrikan kirjeenvaihtaja Jarkko Juselius tutustui Keniassa tunnettuun antropologi Richard Leakeyhin 1980-luvulla, hänellä heräsi kiinnostus ihmisen alkuperään.
Nykyisin kärköläläinen Juselius julkaisi lastenkirjan Kadonnut kansa – Neandertalien arvoitus. Kirjan on kuvittanut Anne Muhonen. Kirjan on kustantanut kärköläläinen Pieni Karhu -kustantamo.
– Vierailin Leakeyn kaivauksilla useaan otteeseen. Keniassa ja Etiopiassa on nykyihmisen alkuperä, mistä kehittyi ajatus tälle kirjalle. Leakeyn työ ihmisen alkuperästä teki vaikutuksen. Jopa miljoonien vuosien ikäiset fossiilit laittoivat pohtimaan menneisyyttämme.
– Kirja on jaettu kahteen osaan. Kirja kertoo neandertalinihmisen ja nykyihmisen kohtaamisesta noin 45 000 vuotta sitten jossakin eteläisessä Euroopassa. Toinen osa on faktaa, jotka voivat olla lapsille aika vaikeita ymmärtää, mutta vanhemmat voivat selittää faktoja. Tarina on mielikuvitusta mutta perustuu tutkimustietoon. Lapsille on tarjolla tietokirjoja hyvin vähän, mutta tämä kirja lisää tuota tarjontaa.
Tarinan päähenkilöitä ovat Karak, Eea ja Aia. Karak on poika ja Eea ja Aia ovat hänen sisariaan. Kolmikko kohtaa Itä-Afrikan ihmisen rauhanomaisissa merkeissä.
– Jokaisessa hyvässä kirjassa on rakkaustarina, Juselius paljastaa.
Kaikki maapallon ihmiset kuuluvat samaan lajiin riippumatta asuinpaikastamme, ihonväristämme tai kielestämme.
– Nykyihminen on peräisin Itä-Afrikasta, yhteisön jäseniä vaelsi vähitellen Eurooppaan, jossa tummapintainen Afrikan ihminen syrjäytti vaaleamman neandertalinihmisen. Tutkimusten mukaan neandertalinihminen osasi puhua ja rakentaa esimerkiksi majoja ja harjoittaa yhteistyötä. Siinä mielessä ei voida puhua luolaihmisistä.
– Itse asiassa meidän kaikkien dna:sta löytyy prosentin verran neandertalinihmistä. Dna on tuonut valtavasti lisätietoa ja järjestystä ihmisen alkuperään.
Tänä päivänä ihmislajeja on vain yksi, homo sapiens, viisas ihminen, mutta vielä 50 000 vuotta sitten ihmislajeja oli useampia.
– Neandertalinihmisen ja nykyihmisen lisäksi tuolloin eli denisovanihminen. Siperialaisesta luolasta löydettiin fossiileja, joiden dna-tutkimukset osoittivat kyseessä olevan ihmisen sisarlaji.
Otollisissa olosuhteissa dna säilyy jopa kymmeniä tuhansia vuosia. Syyt neandertalinihmisen häviämisestä sukupuuttoon ovat hämärä peitossa. Dna-tutkimus on kuitenkin osoittanut, että neandertalinihminen ja nykyihminen ovat saaneet yhteisiä lapsia kymmeniä tuhansia vuosia sitten.
Neandertalinihmiset olivat metsästäjiä ja keräilijöitä. He osasivat käyttää tulta ja valmistaa työkaluja. Ulkonäöltään neandertalinihminen erosi nykyihmisestä melko vähän.
– He olivat lyhempiä ja vantterampia ja nykyihmistä vahvempia. Heidän aivonsa olivat hieman suuremmat kuin nykyihmisen ja silmien yllä oli näyttävät kulmakaaret. Neandertalinihminen ei ollut ihmisapinan kaltainen hidasjärkinen otus, Juselius sanoo.
Nyt julkaistu kirja on Juseliuksen kolmas tietokirja, kaksi muuta ovat liittyneet Koskisen oy:n historiaan.
