Mikäpä olisi parempi paikka ladata akkuja pitkän Amerikan kiertueen jälkeen kuin maaseudun rauha Hämeenkosken Mieholassa?
– Elimme bussissa ja meiltä oli siellä 13 ihmistä. Viisi viikkoa samat naamat ja vähän samat jututkin, niin siinä on pakko joustaa, että homma toimii. On todellakin hyvää vastapainoa, kun sieltä tulee tänne, Mieholan entisessä koulussa asuva folk metal -yhtye Korpiklaanin laulaja Jonne Järvelä tuumaa.
Yhtyeen studio ja harjoitustilat löytyvät Mieholasta, joten bändiarjellekin saa vaihtelua astumalla ovesta ulos idyllisiin maisemiin.
– Vastapainoksi voi mennä leikkaamaan nurmikkoa tai käydä sienessä, tuosta pääsee suoraan mettään. Jos joku alkaa kyllästyttää, niin on jotain muuta tehtävää toisin kuin monesti kaupungeissa. Sen takia ihmiset varmaan kaupungissa aika paljon tykkäävät käydä baarissa.
– Minulle kaupunki jää jotenkin pieneksi, vaikka ihmiset miettivät, että siellähän on kaikkea.
Muusikko viihtyy Mieholan kesäisissä tunnelmissa.
– Täällä on rauha ja metsä lähellä, ja ylimalkaan tykkään jopa siitä, että tuossa on pieni ja suht rauhallinen hiekkatie. Siitä menee jokunen auto päivässä ja that’s it. Olen maalta kotoisin, niin olen aina kaivannut maalle takaisin, vaikka olen välillä kaupungissa asunutkin.
Järvelä kokee, että Mieholan maisemista on helppo ammentaa materiaalia folkkia ja heviä yhdistelevään musiikkiin. Korpiklaanin huhtikuussa julkaistu levy Rankarumpu onkin tehty pääosin juuri Mieholassa.
Mieholassa syntyy kappaleita myös Järvelän Jonne-sooloprojektia varten, jota hän toteuttaa tuoreen vaimonsa Jaana Järvelän kanssa.
Minulle kaupunki jää jotenkin pieneksi.
– Valmistelemme nyt tänä kesänä sitä, ja yritämme saada uuden levyn ennen syksyä pihalle, Jaana arvioi.
Onko Mieholan ympäristö vaikuttanut Korpiklaanin sanoituksiin?
– Tosi paljon, koska nyt pitkästä aikaa tein itse niitä enempi. Kyllä se vaan heti jotenkin oli helpompaa. Täällä näkyvät joutsenet, pellot ja mullikat ovat kaikki jotenkin tarttuneet sanoituksiin, Jonne pohtii.
Esimerkiksi Korpiklaanin Aita-kappaleen lyriikoissa peilaillaan maaseudun mielenmaisemia:
Minne oot menossa vai takasinko tuut?
Reppu rähjäinen, soratietä suus?
Onko matka ollut pitkä vaiko siintääkö silmääs lokoisa tulevaisuus?
Siellä mullikat jo mettäs luikkivat.
Samaan aikaan joutsenet kun saapuvat.
Vastas reissunpäältä rihmo, äijän rähjä, sylkee suusta sätkäsen ja räkäsee.
Kesä on luonteva aihio folk-musiikille.
– Se on aina enempi kesäistä maisemaa kuin talvista tai syksyistä. Yleensä on hiekkatietä, kulkuria ja sen semmoista. Voi olla maalaisromanttista teemaa tai raakaa työntekoa. Nyt on toisaalta teemakin ollut ylimalkaan luonto.
– Jos miettii vanhoja elokuviakin, joissa on kansanmusameininkiä, yleensä nekin ovat aina tosi kesäisiä. Mielestäni kesä sopii hyvin kansanmusiikkiteemaan, se nivoutuu siihen. Kansanmusiikki ja kovin urbaanit maisemat tai vaaleanpunaiset Ferrarit eivät jotenkin sovi yhteen.
Vapaa-aikaansa Jonne viettää mielellään kotosalla.
– Olen huomannut, että kun on keikkaa tarpeeksi, niin sitten ei hirveästi enää jaksa festareita tai semmoisia. Sitten on mukavaa olla kotosalla. Keikkoihin monesti kuuluu se, että ne ovat baareissa, ja sen jälkeen saatetaan vielä lähteä baariin.
– Minusta on tullut aikamoinen kotihiiri varmaan jo senkin takia, että täällä on niin paljon tekemistä. Koko ajan tuntuu, että jonkun kun saa tehtyä, niin joku toinen paikka onkin jo rempallaan. Nurmikkoakin on sen verran, että kun yhdestä päästä lopettaa, niin toisesta se on jo kasvanut.
Millainen on muusikon täydellinen kesäpäivä?
– Ettei ole mikään ressi tehdä mitään. Välillä on ihan mukavaa, jos on sukulaisia tai ystäviä tuossa ja vähän grillaillaan. Meillä on tosi mukavaa ihan kahdestaankin Jaanan kanssa, se ei vaadi aina sen kummempaa.
