Saunapäivinä ei vanhene. Tämä tieto löytyi Saunaseuran lehdestä 4/1993 paljon muun kiinnostavan tiedon lisäksi. Pääaiheena on ”Marien sauna”. Saunaseuralaiset olivat käyneet tutustumassa sukulaiskansojen saunoihin ja kulttuuriin.
Kyseinen lehti löytyi, kuinkas muuten, arkistojen päättymättömän siivouksen yhteydessä. Asiaan umpivihkiytyneen ikiystävän tuliainen silloin, kun hän kävi testaamassa satavuotiasta savusaunaamme.
Tuskin peruskouluissa enää on aikoihin opiskeltu Volgan mutkassa asuvien sukulaiskansojen historiaa. Oppikoululaisille heidät esiteltiin kansoina, joiden kielen yhtäläisyydet kieleemme todistavat sukulaisuuden. Varmasti kielitieteilijät löytävätkin tarvittavat yhtäläisyydet, mutta maallikoiden on parasta vain uskoa siihen mitä sanotaan.
Aikojen kuluessa kansojen nimetkin ovat muuttuneet aiemmista opeista. ”Ostjakit ovat hanteja, vogulit manseja, syrjäänit komeja, votjakit udmurtteja ja tseremissit mareja” kertoo Pekka Laaksonen pääkirjoituksessaan.
Laaja artikkeli kertoo perusteellisesti Marinmaalla koetusta ja nähdystä. Saunoja on tutkittu tarkkaan ja tehty piirustuksia, joista näkee että saunasukulaisuus ainakin on totta. Rakennukset näyttävät perisuomalaisilta piha- ja savusaunoilta. Lämmitys-ja saunomistavatkin vaikuttavat perin kotoisilta. Joskin aika tuntuu edenneen siellä hitaammin kuin meillä. Tutustumisnäkökulmakin on ollut historiallisväritteinen.
Marien saunassa on synnytty ja peseydytty tuttuun tapaan. Pesty kuolleet ja sairaat. Saunat ovat olleet monitoimitiloja kuten meilläkin. Pyykinpesu, oluenteko, viljan ja kasvien kuivaaminen ovat sielläkin tuttuja. Vain lauteiden puuttuminen vanhemmissa saunoissa ihmetytti matkalaisia. Lämmitystavat ja saunapuut olivat tuttuja. Sauna tautien parantamisessa oli yhtä tärkeä kuin meilläkin; jos sauna ja pihka ei auta… meillä mainitaan terva ja viina samassa rimpsussa.
Tarkkaan on samansuuntaista saunapaikan valintakin, missä eläimet yöpyvät on hyvä saunan paikka. Meillä tiedetään, ettei niissä paikoissa ole vesisuonia. Muutenkin rakennuspaikka valintaperusteet ovat samanlaisia kuin meillä vanhassa rakentamisessa. Elettiin luonnon mukaisesti ja se huomioiden.
Marinmaalla rakennuspuut olivat merkityksellisiä; lehmussauna paransi korkeasta verenpaineesta kärsiviä ja haapasauna karkotti pahoja henkiä ja torjui ihotauteja. Lämmityspuiden merkitys on mareilla vielä monimutkaisempaa kuin meillä, joille koivua sen olla pitää.
Ehkä tietoni ovat puutteellisia kaikista omista saunarituaaleistamme, mutta mareilla tuntuu olevan kaikkiin mahdollisiin vaivoihin ja uhkiin löydettävissä apu saunasta. Uskon heidän elävän edelleen läheisemmässä yhteydessä luontoon. Kirjoittaja sanookin, etteivät marit usko taikuuteen eivätkä noituuteen, vaan kaikki luonnossa on jumaluutta ja sauna on pyhä paikka.
Vaikka kielellinen sukulaisuus tuntuisikin etäiseltä, sauna ja siihen liittyvät tavat ovat todiste saman heimoisuudesta. Monet perinteet ja tavat ovat jo historiaa meillä ja sukulaisilla.
Maailma on muuttunut Volgan mutkassa kuten täälläkin. Hekään tuskin enää siivoavat koko taloa ja kutsuvat koko sukua saunomaan suursiivottuun taloonsa. Saati, että kaikille olisi varattu talon puolesta valkoiset puhtaat vaatteet ja juhla-ateria saunan jälkeen.
Samankaltaista tapojen muuttumista voi havaita täällä. Saunomisen on ollut taipuminen hektiseen elämänmenoon. Saunotaan kun ehditään, lauantai saunapäivänä on menettämässä erityisasemaansa. Toisaalta monet ovat omaksuneet saunomisen jokapäiväiseksi rituaaliksi ja rentoutumishetkeksi. Ehkä tietoisina siitä, että saunapäivänä ei vanhene. Ehkä peräti nuortuu aina päivän saunoessaan?
Kirjoittaja on kotiseudulleen syväjuurtunut runoilija Asikkalan Viitailasta.
