Vantaan koulusurma särki sydämet, haavoitti pysyvästi monet mielet ja vahingoitti liian monien aikuisten ja lasten turvallisuuden tunteen koulussa. Samaan aikaan – niin karua kuin se onkin todeta – en yllättynyt. Pahoinvointi on lisääntynyt kouluissa, vaikka siihen pyritään tarjoamaan kaikki mahdollinen apu olemassa olevilla keinoilla.
Kun hyvinvointialueet synnytettiin, useat opettajat – minäkin – julkisesti älähdimme: älkää viekö oppilas- ja opiskelijahuoltoa etäämmäs koulujen arjesta. Näin silti tehtiin. Käytäntö on osoittanut, kuinka tämäkin hyvinvointialueuudistuksen idea kompuroi käytännössä.
Samaan aikaan Petteri Orpon (kok.) hallitus on kohdannut voimakasta vastustusta tehdessään hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi tarkoitettuja toimiaan. Samalla se pyrkii rakentamaan nykyistä parempaa tulevaisuutta. Hallituksella on vastuullaan edellisen hallituksen läpiviemän uudistuksen hyvääkin tarkoittaneiden toimenpiteiden taakka.
Kouluarkeen kiirii myös hyviä uutisia. Opetusministeri Henriksson (r.) pohtii koulupsykologien ja kuraattoreiden siirtämistä hyvinvointialueilta takaisin kuntien vastuulle ja osaksi koulujen henkilöstöä. Pidän siis edelleen oikeana aikaisempaa näkemystäni. Moniammatillisen työn kouluissa pitää olla nykyistä vaikuttavampaa.
Opettajien tehtävänä on opettaa ja tukea kotien kasvatustyötä. Monet opettajat kokevat liiallista uupumusta työtaakasta, lasten ja nuorten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin turvaamisesta, joka ei niin laajana heidän toimenkuvaansa kuuluisi.
Poliittisilla päätöksillä voidaan vaikuttaa myös opetushenkilöstön työoloihin. Tähän onkin tarvetta. Tänä päivänä liian moni opettaja kokee Vantaankin tapahtumien valossa sietämätöntä riittämättömyyttä.
Orpon hallitus lisää tällä hallituskaudella rahaa perusopetukseen 200 miljoonaa euroa. Mikään raha ei kuitenkaan auta, jos se kohdennetaan väärin. Yksikin pahoinvoiva lapsi tai nuori on liikaa.
Yhteiskunnallamme ei ole myöskään varaa menettää ammattitaitoista opetushenkilöstöään. Jokaisella lapsella, nuorella ja opettajalla on oikeus henkisesti ja fyysisesti turvalliseen oppimisympäristöön.
Kirjoittaja on opettaja ja Hämeen Kokoomusnaisten pj.
