Toimiessani valtaosan aktiivisesta työssäoloajastani perusterveydenhuollossa olen voinut havaita, kuinka tärkeää on tuntea ihmisten elin- ja toimintaympäristön sekä arjen vaatimukset. Kohtaamisten onnistuminen vastaanottotyössä tai esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan neuvonnassa riippuu paitsi omasta ammattiosaamisesta paljon siitä, miten osaa asettua oikealla tavalla keskustelukumppanin asemaan. Siinä auttaa ihmisten elin- ja toimintaolosuhteiden tunteminen. Se on keskeistä myös päättäjän roolissa.
Nämä asiat nousivat taas konkreettisesti mieleeni saatuani mahdollisuuden osallistua yhtenä aluevaaliehdokkaana Päijät-Hämeen Omaishoitajayhdistyksen järjestämään keskustelu- ja kehittämistilaisuuteen Lahdessa. Erinomaisen ehdokaskollegojen antaman panoksen lisäksi vakuutuin siitä, kuinka tärkeää oli saada kuulla tilaisuuteen osallistuneiden omaishoitajien ajantasaisia näkemyksiä ja kokemuksia siitä, mitä on omaishoidon tilanne ja miten sitä voitaisiin parantaa.
Palvelujen käyttäjien kuulemista tulee lisätä.
Pelkkä ehdokkaiden keskinäinen työskentely, niin arvokasta ja osaavaa se olikin, ei olisi varmaan tuottanut samaan tulosta, mikä saavutettiin valitulla työskentelytavalla. Menemättä tässä tarkemmin tilaisuuden tuloksiin ja loppupäätelmiin, joista kuullaan erikseen, totean vain, että tällä tavalla toteutettavaa toiminnan kehittämistapaa soisi sovellettavan enemmänkin.
Minulle vahvistui entisestään käsitys siitä, että palvelujen käyttäjien kuulemista tulee lisätä sekä hyvinvointialueella että kunnissa. Siitä saa pohjaa myös silloin, kun päättäjänä pääsee arvioimaan käsillä olevien päätösten vaikutusten ennakkoarvioinnin kirjauksia.
Kirjoittaja on hollolalainen lääkintäneuvos sekä alue- ja kuntavaaliehdokas (kok.).
