Seurasin netistä surullisena, kun Orimattilan valtuusto teki kaupungin talouden tasapainottamisen mukaisia vaikeita päätöksiä. Tehdyt päätökset, joihin sisältyi kyläkoulujen lakkauttaminen, pohjaavat selvitykseen, jota valtuuston puheenjohtaja kutsui isoksi kirjaksi.
Onko vertaus isoon kirjaan tarkoitettu ironiaksi, sarkasmiksi vai onko määritelmä vain vallanpitäjän vitsi. Minua ei naurattanut. Eikä tule naurattamaan niitä lapsia ja heidän vanhempia joiden hyvinvointiin säästöpäätökset osuvat.
Tehdyt päätökset olivat helppoja, heppoisia ja lyhytnäköisiä. Selvitys joilla päätöksiä oikeutettiin on korkeintaan kapeakatseinen talousanalyysi, ei kirja lainkaan.
Ei vaikuttanut vaikealta valtuuston enemmistölle tehdä päätöksiä, jotka kohdistuvat valtuutetun omasta elinpiiristä etäälle ja pienten äänestäjämäärien kyliin sekä niissä asuviin lapsiin. Ei näyttänyt vaikealta sivuuttaa lapsivaikutusten todellista arviointia.
Vaikeampaa olisi ollut nostaa veroprosenttia, koska siitä valtaosa äänestäjistä ei olisi pitänyt. Näytti helpolta olla muka rohkea päättäjä enemmistön mukana ja vakuutella, että nyt tehdään vaikeita päätöksiä, joilla pelastetaan Orimattilan talous. Huomasiko kukaan, miten lapsi lensi ulos pesuveden mukana?
Helppoa oli sulkea silmänsä seurauksilta, jotka tulevat näkymään lasten ja perheiden kasvavina ongelmina ja pahoinvointina. Orimattilan kouluterveyskyselyn tulokset ovat jo nyt karua luettavaa, nämä päätökset eivät paranna näitä tuloksia.
Miten surulliseksi voikaan tulla, kun seuraa pienestä ruudusta pienen kaupungin kuntademokratian toteutumista pienessä päättäjien pesuvadissa, jonka vesi on likaista, haisevaa ja vaihdon tarpeessa.
Päätökset eivät olleet vaikeita, vaan heppoisesti talouden näkökulmasta perusteltuja, lyhytnäköisiä, raukkamaisia ja aluepoliittisia. Rohkea päätös olisi ollut jäädyttää Hennan kehittäminen. Myöntää, että Henna oli virhearvio.
Hennaan on syydetty kymmeniä miljoonia rahaa. Hennassa asuu murto-osa veronmaksajista suhteessa Kuivantoon. Mitä palveluja kuivantolaiset saavat verorahoillaan? Tehtyjen päätösten seurauksena pieniä lapsia tullaan kuljettamaan päivittäin kymmeniä kilometrejä pitkin pitäjää, ties minne.
Puhutaan palveluseteleistä ja päiväkotipaikoista Lahden puolelta, mutta vailla mitään faktatietoa, miten päivähoito ja esikoulu järjestetään. Pienet ihmiset revitään irti omasta kasvupiiristään kyyditettäviksi tuntemattomaan. Tuoko kuljetusralli säästöjä, tuskin. Varmuudella se tuo ison riskin pienen ihmisen jaksamiseen ja kehittymiseen.
Sitä naivisti ajatteli, että nyt kun on tuoreessa muistissa Vantaan kouluampuminen, niin päättäjillä olisi ollut kollektiivista rohkeutta tehdä päätöksiä lasten ja nuorten edun mukaisesti. Näin ei tällä kertaa demokratiassa tapahtunut. Miten tästä eteenpäin?
Ehdotan, että kaupunki seuraa kymmenen vuotta, mitä säästöjä näillä päätöksillä vuosittain saatiin. Syntyikö lasten ja perheiden pahoin- vai hyvinvointia ja mikä oli kaiken tämän kerrannaisvaikutus Orimattilan kuntatalouteen? Ehkä vaikutusten seuranta toisi kaupungille positiivista mainetta.
Palaavatko lapsemme maailmalta kotiin, kun meidän on aika siirtyä kerrostaloon, hoivakotiin tai mullan alle. Perustavatko he perheen kotikylään, jossa ei ole päivähoitoa, eikä koulua. Eivät taida, koska Kuivanto on aluepoliittisella pelillä tapettu kuollut kylä.
Kirjoittaja on orimattilalainen.
