Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palveluja järjestävien hyvinvointialueiden talous on kautta maan ongelmissa. Hyvinvointialueet laativat sopeuttamisohjelmia, joissa säästöjä haetaan muun muassa vuokramenoista ja ostopalveluista sekä palveluverkon muutoksista. Palveluita järjestetään myös uudelleen esimerkiksi lisäämällä digitaalisiin sovelluksiin perustuvia etäpalveluita.
Hoito- ja hoivapalveluiden kehittämistoimet ja taloutta vahvistavat toimet, joita tehdään myös omalla hyvinvointialueellamme, ovat välttämättömiä. Nyt on erityisen tärkeää samalla vahvistaa väestön hyvinvointia ja terveyttä. Ennalta ehkäisevällä työllä ja väestön omaehtoisella terveyttä ylläpitävällä panoksella voidaan parantaa hyvinvointia ja hallita uhkaavaa sote-menojen kasvua.
Hyvinvointialueet ovat tehneet puolentoista vuoden ajan mittavasti työtä käynnistäessään vaativaa uudistusta tiukan talouden aikana. Aika on lyhyt, eikä onnistumista ole kohtuullista edes yrittää vielä arvioida. Nyt on oikea aika tukea käynnissä olevaa työtä, realistista rahoitusta unohtamatta.
Tässä vaiheessa on hyvä palauttaa mieliin eräs uudistuksen keskeinen tavoite eli perusterveydenhuollon palvelujen vahvistaminen, unohtamatta perustason sosiaalipalveluja.
Pitkäaikaiset potilas–lääkärisuhteet ovat tärkeitä.
Perusterveydenhuollon toimivuus on tärkeää koko terveydenhuoltojärjestelmän kannalta. Viime vuosien aikana on terveydenhuollon toimivuuteen liittyvää tieteellistä tutkimustietoa karttunut jatkuvasti lisää, ja tieteellisiä julkaisuja on ollut luettavissa paljon.
Erityisen kiinnostuksen kohteena on ollut hoidon jatkuvuus, joka Suomessa liitetään etenkin perusterveydenhuollon lääkärien toimintaan. Monilla hyvinvointialueilla on perusterveydenhuollossa jo käynnissä hoidon jatkuvuusmalliin perustuva palvelujen järjestämistapa. Aiemmin tuttua omalääkärimallia on myös muunneltu tähän aikaan sopivaksi.
Keskeinen viesti tutkimuksista on, että hoidon jatkuvuus eli pitkäaikaiset potilas–lääkärisuhteet ovat tärkeitä. Kansainväliset tutkimukset kertovat, että hyvä hoidon jatkuvuus on parantanut terveydenhuollon organisaatioiden kustannustehokkuutta, laskenut kustannuksia sekä parantanut potilaiden ja lääkärien tyytyväisyyttä.
Hyvän hoidon jatkuvuuden yhteydessä on myös raportoitu sairaalapalveluiden ja ensiapupalveluiden vähenemistä sekä potilaiden käyttävän enemmän ennaltaehkäiseviä palveluita.
Nyt on oikea aika tukea käynnissä olevaa työtä.
Tärkeä tutkimustieto on myös, että lääkityksen säännöllinen käyttö liittyy kokemukseen omalääkäristä. Tunnettuahan on, että säännölliseksi määrätyn lääkkeen käyttö on terveyden ja hyvinvoinnin kannalta tärkeää.
Jatkuvasti karttuva tutkimustieto on vahvistanut hoidon jatkuvuuden merkitystä. Tässä tilanteessa on perusteltua tukea hoidon jatkuvuutta tukevia toimintamalleja. Sosiaali- ja terveydenhuollossa vallitseva taloudellinen tilanne suorastaa edellyttää tutkittuun tietoon perustuvia käytännön ratkaisuja.
Kirjoittaja on hollolalainen yleislääketieteen ja ympäristöterveydenhuollon erikoislääkäri ja aluevaltuutettu (kok.).
