Hollolassa liikkuessani olen havainnut jo muutaman vuoden ajan, että taajamametsien hoito ei ole parasta mahdollista ihmisen ja muun luonnon kannalta. Etenkin teiden tai katujen varsien puita ja pensaita poistetaan suruttomasti ilmeisesti tietämättä, miten paljon toimenpide heikentää asukkaiden elinympäristöä.
Oikealla lähi- ja tienvarsimetsien hoidolla saataisiin asumisviihtyvyyttä parannettua. Tietysti joku voi rakastaa moottoriajoneuvojen aiheuttamaa ääni- ja melumaisemaa ja kenties hajujakin, eikä välitä puiden antamasta UV-suojastakaan.
Allekirjoittanut ei voi ymmärtää, miksi Soramäenraitin varresta on liikenteen haittoja vähentävä puusto ja pensasto tuhottu asukkaiden ja kevyenliikenteen väylällä liikkuvien harmiksi.
Melun estevaikutusta tehostaa monikerroksinen ja monilajinen metsäkasvillisuus. Suojavyöhykkeet lisäävät asuinalueen viihtyisyyttä myös peittämällä häiritseviä näkymiä, vaimentamalla tuulta sekä suojaamalla renkaiden ja asfaltin kulumispölyltä ja näin keväisin tien hiekoituspölypilviltä. Puiden ja pensaiden lehdet suodattavat pakokaasujen haitallisia yhdisteitä ja pienhiukkasia.
Tien varressa on hyvä olla pensaita ja lehtipuita, koska ne kestävät havupuita paremmin liikenteen päästöjä ja lumenaurauksen niiden päälle heittämiä suoloja. Kauempana pärjäävät jo ympärivuotisen suojan antavat havupuut. Kuusen oksat ulottuvat usein maahan asti, ja kuusen taimet alikasvoksena varmistavat talvella, että puiden allakin suojavaikutus toimii.
Teitten varsien tiheä sekametsä runsaine pensaineen ja taimineen lisää lintujen luku- ja lajimäärää, mikä voimistaa luonnon äänimaailmaa. Suojavyöhykkeet ylläpitävät biodiversiteettiä ja terveyttämme sekä jarruttavat ilmastonmuutosta.
Kirjoittaja on Hollolan ympäristöyhdistyksen varapuheenjohtaja.