Näinä aikoina päivittäisen uutisvirran seuraaminen vetää helposti mielen matalaksi. Venäjä jatkaa rikollista hyökkäyssotaansa Ukrainassa tappaen siviileitä ja tuhoten maan infrastruktuuria parhaansa mukaan. Lähi-idässä Gazan sota uhkaa laajentua, kun viimeksi Iran ilmoittautui mukaan ilmahyökkäyksellään Israelia vastaan.
Kotimaan kamaralla hallituksen säästökuuri iskee kaikkien arkeen, erityisen kovaa pienituloisiin, opiskelijoihin ja jatkossa myös eläkeläisiin. Paikallisella tasolla kunnat ja kaupungit hakevat kovalla kädellä säästöjä omista toiminnoistaan. Asikkala päätti jo kahden koulun sulkemisesta ja Orimattilassa on keväällä liipasimella kolme kyläkoulua sekä kaksi päiväkotia.
Madonlukuja voisi jatkaa loputtomiin.
Lahden talousvaje on osoittautunut jälleen syvemmäksi kuin on ennakoitu. Nastolassa alkaa näyttää siltä, että Kirkonkylän koulu ajetaan lähivuosina alas. Esimakua tästä saadaan jo tulevana syksynä, kun esiopetus loppuu koululta.
Niukan talouden madonlukuja voisi jatkaa loputtomiin, mutta nyt tuntuu siltä, että tarvitaan myös ilonpilkahduksia monin paikoin kurjalta tuntuvaan uutisvirtaan.
Monelle päijäthämäläiselle sellainen on tästä päivästä eteenpäin huipentuva kiekkokausi. Lahden ympäristökunnissakin asuvat urheilujännärit seuraavat tiiviisti Lahden Pelicansin otteita finaalisarjassa Tampereen Tapparaa vastaan.
Taistelupari on sama kuin viime keväänä, mutta Pelicansin miehistö ja valmennus on nyt varmasti viime kertaa kypsempi haastamaan kestomenestyjä Tapparan.
Moni meistä muistaa Leijonien ensimmäisen MM-kullan vuodelta 1995. Silloin voitolla kohotettiin koko kansakunnan itsetuntoa ja karistettiin vuosikymmenen alun laman painolastia selästä. Pelicansin mahdollisilla kultajuhlilla voisi nyt olla paikallisesti samanlainen mielialoja piristävä vaikutus.
