Tuttu tohtori Janne Valkeeniemi tapasi kylän raitilla keski-ikäisen tutun naishenkilön. Valkeeniemi tiesi tämän aviomiehen olleen pitkään vakavasti sairas. Miehen kuolemaan vaimo oli ehtinyt sopeutua, ja eilen se tapahtui.
Nainen pysäytti Valkeeniemen, kaivoi paperin laukustaan ja antoi sen tohtorille luettavaksi.
– Mitä tässä oikein pitäisi tehdä?
Valkeeniemi luki Vakuutusyhtiön kirjeen, jossa se ilmoitti saamiensa asiakirjojen perusteella päätöksenään, että Saku Kottosen eläkehakemus on hylätty, ja mies on täysin työkykyinen.
– Tämä tuli varmaankin postissa ennen miehen kuolemaa?
– Juu, viime viikolla. Mutta sinähän tiedät, että vakuutusyhtiöiden päätösten muuttaminen on kovin vaikeaa tai mahdotonta.
– Eiköhän se riitä, että lähetät niille kuolintodistuksen kopion.
Pakastimeen mahtuu ruumisarkku avattuna.
– En usko. Ei se sinun lausuntosikaan riittänyt. Sinä todistit, että Saku on sokea, ja aivohalvauksen jälkeen liikuntakyvytön. Tuossa paperissa sanotaan, että täysin työkykyinen.
– Mikä hänen työnsä olikaan? Valkeeniemi kysyi.
Vaimo otti paperin käteensä.
– Se on vähän vaikea, tässä se lukee ”Kaupunkikulttuurisen taidestrategiakehitystoimikunnan koordinaatiosihteeri”.
– Jaha. Niinpä näkyy. Täytyy myöntää että vakuutuslaitos teki oikean ratkaisun, siis hänen elinaikanaan.
– Tohtori Valkeeniemi. Sinä aina sanot, että ainoa suunta, mihin ihminen elämässä voi mennä, on eteenpäin. Soveltakaa viisauttanne nyt!
– Tuo on mun lempilauseita, mutta sanoin että elämässä voi… Se ei päde vainajiin.
– Kun ajattelen Sakun viimeisiä vaiheita, niin ei se kovin kaukana vainajasta ollut. Sitten! Muistan toisen lauseesi: elämistä ei pidä lopettaa, ennen kuin on ihan välttämätöntä, esimerkiksi jos kuolee. Onko se silloinkaan ehdotonta? Etkö keksisi jonkin poikkeuksen? Olen kuullut sinua kehuttavan luovasta ongelmanratkaisusta.
Tohtori Valkeeniemen heikkouksien listalta ei puuttunut herkkyys kehuille. Hän koki valtavaa haasteeksi ottamisen himoa. Empatiaakin hän tunsi rouvaa kohtaan, kun ei tästä meinattu saada tehdyksi leskeä, ei sitten millään.
– Minä selvittelen. Soitan huomenna ja kerron keinon.
Vakuutusyhtiön mukaan työkykyisen miehen lesken yö kului hitaasti. Kaipaustakin tuntui, kun oma mies oli poissa kotoa, sairaalan kylmiössä odottamassa ratkaisua tulevista työtehtävistään.
Valkeeniemi soitti kello 13.15.
– Hyviä uutisia. Vaikeemmaks mää tätä luulin. Järjestyi pysyvä työpaikka miehelle. Ison, kirkaskannellisen pakastimen löytyminen oli työlästä, mutta sellainen, kolmimetrinen saadaan. Varsinainen arkkupakastin, hehheh! Pakastimeen mahtuu ruumisarkku avattuna, ja Saku menee mannekiiniksi arkkuun loikoilemaan.
Hautaustoimiston asiakkaiden on helpompaa valita mieluinen arkku, kun he näkevät kuinka mukavasti siellä miehen aika kuluu. Ainakin pari vuotta Saku pysyy hyvässä kunnossa ja toimintakykyisenä. Minä teen vakuutusyhtiölle uuden lausunnon.
Kirjoittaja on hämeenkoskelainen yleislääketieteen ja psykiatrian erikoislääkäri.
