Kun Galleria Koivulinnassa on hiljaista, galleristi Mirva Jaakkola juo kahvia pihamaalla ja odottaa. Pukkilan kunnan omistama talo on täynnä taidetta – sekä kesän ensimmäiseen näyttelyyn kuuluvaa, että rakennukseen pysyvästi ikuistettua.
– Kylällä asui joskus maalari, joka teki jokaiseen huoneeseen nämä koristeelliset katot. Hän oli siitä erikoinen, että osasi maalata kummallakin kädellä samaan aikaan, Jaakkola paljastaa.
Juuri nyt gallerian seinillä roikkuu valokuvataiteilija Sari Soinisen töitä.
– Ne Lahden vuodet olivat hänelle hyvin vaikeita, Jaakkola aloittaa.
– Näissä kuvissa on sitten tuotu esille elämän haurautta ja vaikeutta, rikkinäisyyttäkin.
Näyttelyn pystyttämisen lomassa Jaakkola yleensä keskustelee taiteilijan kanssa tämän taustasta, inspiraation lähteistä ja tekniikoista. Näin hän voi jakaa tiedot sekä tarinat gallerian kävijöiden kanssa.
– Kaikkeen ei aina heti ole vastauksia, mutta sitten kyselen erikseen, että hei, miten nämä kuvat onkaan otettu.
Kesän kolmiosainen näyttelykokonaisuus pyritään yleensä rakentamaan keskenään mahdollisimman erilaisista näyttelyistä.
– Sanotaan nyt vaikka, että kun viime kesänä tässä oli ensin hyvin korkeasti koulutettu Vilmalotta Olivia Schafhauser, niin sitten halusimme vastapainoksi näyttää itseoppineen Minna Kinnusen näyttelyllä, että kunhan vain on intoa ja paloa, voi tulla taiteilijaksi.
”Tämä on itsellenikin kuin väriterapiaa.”
Myös tänä kesänä näyttelyt tasapainottavat toisiaan.
Kauden aloittanut Terra Incognita koostuu paljon kansainvälistä tunnustusta saaneen Sari Soinisen töistä. Soininen on kuvannut värisalamaa ja pitkää valotusaikaa hyödyntäen paitsi elämän rikkinäisyyttä, myös luonnosta saamaansa voimaa.
Heinäkuussa puolestaan alkaa Jaana Tuomiston Ihmisen koti -näyttely, jossa hyödynnetään niin puupiirroksia, monotypioita kuin esine-installaatioitakin. Se suitsii gallerian huoneet kertomaan tarinaa kodista ja olemassaolosta. Jaakkola kertoo, että Tuomisto suorastaan ihastui rakennukseen ja inspiroitui siitä.
Elokuussa on Pukkilan omien osaajien vuoro. Pitkään toivotussa näyttelyssä nähdään yli kymmenen eri paikallisen harrastelijan taidetta.
– On vanhempia ja nuorempia taiteilijoita, on kuvataidetta, akvarelleja ja julistetaidetta, hyvin monenlaista taidetta.
Innokkaita taiteilijoita on Pukkilasta ollut helppo löytää.
– Puhutaan sellaisesta lumipalloefektistä – yksi taiteenharrastaja tiesi toisen ja hän tiesi kolmannen, jota kysyä mukaan.
Jopa näyttelyesitteen lähdettyä jakoon Jaakkolalle tuli tiedusteluita siitä, pääsisikö vielä mukaan. Se sopi.
– Kun tyytyy siihen, että saa sen muutaman neliömetrin tilan, niin okei – ajatus on se, että kaikki halukkaat saavat tulla esittelemään taidettaan.
Vilkkaimmillaan galleria on yleensä heinäkuussa. Koivulinnassa käy päiväkotiryhmiä, paikallisia ja kesävieraita niin lähistöltä kuin ulkomailtakin.
– Usein on niin, että ekalla viikolla käy paljon väkeä, mutta sitten hiljenee.
Toisaalta lähistöllä järjestetyt tapahtumat vetävät yleensä paljon väkeä myös Koivulinnaan.
– Monet tähän tuleekin ihan kaffelle, vaikkei välittäiskään taiteesta. Tuossa on myös museorakennukset vieressä, jossa kerrotaan esimerkiksi paikallishistoriasta, Jaakkola kertoo.
– Siihen pyritään, että tänne olisi mahdollisimman matala kynnys tulla. Kaikki ovat tervetulleita, ei tarvitse olla taiteen harrastaja tai tietää siitä.
Koivulinnan ystävät -ryhmässä pitkään toiminut Jaakkola aloitti virallisesti galleristina viime kesänä.
– Tunnen paikan kuin omat taskuni, joten kun edellinen galleristi ei jatkanut, otin tämän vastuulleni.
Jaakkola kertoo tekevänsä työtä rakkaudesta Koivulinnaan.
– Tuntuu, että tämä on itsellenikin kuin väriterapiaa. Ihana olla täällä, kun tapaa ihania ihmisiä ja miljöökin on niin hurmaava.
– Galleria ja koko Koivulinna on aina ollut minulle hyvin rakas. Tässä paikassa on jotakin sellaista, mitä ei voi oikein edes selittää.
