Kun koko muu maailma näyttää lopullisesti seonneen, voi jääkiekon seuraaja tuudittautua ainakin Liigan sarjataulukon ja otteluohjelman turvaa tuovaan rakenteeseen. Pelit jatkuvat, ja niistä parhaat ovat vielä edessä. Yllättäviä käänteitä riittää silti Liigassakin.
Eihän tällaista draaman kaarta varmaan osaisi keksiä, että Lahden Pelicans ensin kaatuu rähmälleen takakaarteen kohdalla, valmistaudutaan jo suurtappioon ja juoksukenkienkin myyntiin, mutta loppusuoran alkaessa löytyykin aivan uusi kirivaihde. Nyt, runkosarjan kalkkiviivoilla, Pelicans on nousemassa jo mukaan pudotuspeleihin.
Tuo uusi vaihde henkilöityy tietenkin tässä kohtaa Sami Kapaseen. Meneillään on ollut uuden päävalmentajan kuherruskuukausi, joka tuotti kahdeksassa ensimmäisessä ottelussa loisteliaat 16 pistettä.
Tähän viikkoon tultaessa Pelicans oli punnertanut jo sijalle 12, käsivarren mitan päähän Vaasan Sportista (sijalla 11). Pelicansin päätehtävä olisi kuitenkin jättää TPS, Kärpät ja JYP taakseen.
Mainituista viidestä joukkueesta Pelicans on ollut viime viikkojen kuntopuntarissa jopa selvästi paras. Myös TPS on piristynyt, kun taas Sport, Kärpät ja JYP alkoivat helmikuussa hyytyä jo pahasti.
Kapasen aikana Pelicans on yhtäkkiä voittanut aloituksia sarjan parhaalla tehokkuudella.
Avoimesti julkisuudessa puhunut Kapanen tuli rivien välissä vahvistaneeksi ne asiat, jotka edeltäjänsä Juhamatti Yli-Junnilan työtä tuhosivat. Kapasen mukaan nyt on sovittu, että hän toimii palomuurina seurajohdon suuntaan, ynnä pukukoppi on valmentajien ja pelaajien valtakuntaa.
Pelicansissa pitäisi siis vallita työrauha, joka mahdollistaa urheilullisen pärjäämisen – ainakin nyt hyvän sään aikaan.
Realismia kun on sekin, että tässä loppusuoralla vastaan ei tule enää sarjataulukon pohjasakkaa, vaan paremmassa vireessä olevia joukkueita. Ne tulevat koettelemaan Pelicansin vapautunutta peli-ilmettä vielä toden teolla, joten joukkueella on vielä täysi työ jatkaa pelin kehittämistä.
Viime keskiviikon tappio Ässille oli Pelicansille Kapasen aikana ensimmäinen ottelu, jossa joukkue käänsi kaikki pelin keskeiset mittarit vihreälle: laukoi vastustajaa enemmän, torjui vähemmän, voitti enemmän aloituksia, hallitsi pelivälinettä prosentein 59–41, voitti laskennallisen maaliodottaman (xGoals) 4,88–2,11 ja otti vähemmän jäähyjä.
Jalkapallovalmentaja Mika Lehkosuo on sanonut hyvin, että ei se pelivälineen hallinnan määrä, vaan se miten ja minkälaisiin paikkoihin sillä päästään etenemään. Tilastoilla ei tosiaan otteluita voiteta, mutta jotain nekin kertovat.
Koko kauden mitassa Pelicans on esimerkiksi laukonut Liigassa vähiten laukauksia ja sallinut toiseksi eniten. Näiden erotus -566 on sarjan ylivoimaisesti huonoin summa. Silloin voittaminen vaatii jo selkeää etua maalivahtiosastolla, mitä Patrik Bartosakin huippuvire on tarjonnutkin.
Kapasen aikana Pelicans on yhtäkkiä voittanut aloituksia sarjan parhaalla tehokkuudella lähes 57-prosenttisesti. En yleensä suuremmin perusta aloitusprosenteista, mutta kenties siinä on ollut yksi avain, jolla Pelicans on saanut pelin virtauksesta parempaa otetta, ja siirrettyä pelin painopistettä pois omalta alueelta.
Oman mausteensa viimeisille kierroksille tuovat pääkilpailijoiden keskinäiset ottelut, joita Sport, TPS, Kärpät ja JYP pelaavat kukin 1–2 kappaletta. Pelicansin näkökulmasta niissä yhtäältä satelee varmoja pisteitä pääkilpailijoille, ja toisaalta ne syövät toisiltaan pisteitä Pelicansin hyväksi.
Kun seuran kassa on selkeästi niin tyhjä, on käsissä melkoinen dilemma. Kauden päättyminen runkosarjaan olisi pahinta. Pudotuspelit olisivat paras ja playouteihin Jukureita vastaan joutuminenkin parempi kuin aikainen kesäloma.
Jo nyt näyttää siltä, että päätöskierroksella lauantaina 15.3. pelattavassa Pelicans–TPS-ottelussa saatetaan ratkaista kumpi tahansa näistä kohtaloista. TPS on kirjanpitoni mukaan ainoa joukkue, jolta Pelicans ei vielä pistettäkään ole tällä kaudella saanut.
