Äänestäjän ei ole aina helppo löytää sopivaa ehdokasta. Jokaisella ei ole puolisoa tai läheistä tuttua ehdokkaana, tai puoliso on väärässä puolueessa. Moni hyvä ehdokas ei ole näkynyt koskaan julkisuudessa. Hänellä on arvot ja ominaisuudet kohdallaan, mutta mistä sen tietäisi, kun ei tunne.
Luottamustehtäviin ennestään valittujen ihmisten tekemisiä on vaikea arvioida – tuskin kukaan pitää niistä kirjaa. Heidän ilmiselvät mokaamisensa unohtuvat. Usein ehdokkaiden ansiot näyttävät koostuvan siitä, missä rooleissa he ovat olleet. Tärkeämpää on tietää, mitä hän on saanut aikaan. Joku osallistuu kaikkiin kokouksiin ja katselee niissä elokuvia koneellaan.
Ihanteellista on, että äänestäjä tuntee henkilökohtaisesti ehdokkaan. Persoonallisuus on pysyvä ominaisuus. Toreilla ja turuilla tapaamisissa ei oikeasti tutustu ihmiseen. Parhaiten hänet oppii tuntemaan, kun tekee yhteistyötä konkreettisessa hankkeessa. Joka tapauksessa suuri osa ehdokkaista jää etäisiksi.
Valintojen avuksi tarjotaan vaalikoneiden vastauksia. Hyvä yritys, mutta ei täysin onnistu. Edellisissä aluevaaleissa sain suuren äänimäärän, vaikka vieroksuin vastaamista vaalikoneiden kysymyksiin. Moniin vastauksiin halusin laittaa perusteluita ja lisätietoja, joille ei ollut tilaa. Sittemmin kuuroutuminen ja koronat tiputtivat minut luottamustehtävistä.
Mutkikkaista asioista on vaikea laatia selkeitä kysymyksiä.
Jatketaan vaalikoneista. Mutkikkaista asioista on vaikea laatia selkeitä kysymyksiä. Kuviteltu esimerkki kysymyksestä: edistätkö terveyspalveluiden parantamista, vaikka nuorten mielenterveysongelmien hoitamiseen raha ei riitä?
Vaalikonevastausten rehellisyys on kyseenalainen. Ovela ehdokas miettii ensin, mitä useimmat äänestäjät mahtavat asiasta ajatella. Sen mukaisesti hän vastaa kysymykseen riippumatta omista todellisista näkemyksistään. Ehdokas uskoo, että ei näitä minun vastauksiani kukaan tule myöhemmin tarkistamaan. Ja jos niin käy, ei sillä ole väliä.
Vaalikoneet kuitenkin hyödyttävät: ehdokas joutuu kysymyksiä tarkastellessaan pohtimaan ongelmia, joita hän ei ole tullut ajatelleeksi. Vastausten miettiminen voi edesauttaa ongelmien ratkaisemista.
Jokin kysymys saattaa havahduttaa ehdokkaan varomaan hölmön virheen tekemistä. Kuviteltu kysymys: Rahoitetaan moottorirataa vähentämällä kuntoilun edellytyksiä. Mitä mieltä olet?
Myös psykiatriassa käytetään vaalikonemaisia kyselyitä. Suosittuja ovat masennusta kartoittavat kysymykset, joiden vastauksista saa pisteitä. Kaavamainen tulkinta vie niissäkin harhaan.
Keski-ikäinen henkilö vastasi masennuksen syvyyttä kuvaavaan kysymykseen seksuaalisesta aktiivisuudesta. Se oli hänellä vähentynyt – ja depressiopisteitä ropisi.
Hän oli jäänyt leskeksi kaksi vuotta aikaisemmin.
Kirjoittaja on hämeenkoskelainen yleislääketieteen ja psykiatrian erikoislääkäri.
