Vapaus on kaiken huippu, ja se toteutuu taiteessa

Vapaus on kaiken huippu, ja se toteutuu taiteessa

Ihmisen perustarpeet varmistavat elossa pysymisen. Jos emme saa ruokaa viikkoon, tuskin keskitymme muuhun kuin hankkimaan sapuskaa. On turhaa tyrkyttää nälkäisen iloksi taidekokemusta, hienon runon kuuntelemista. Tietoisuus turvallisuudesta ja kuuluminen johonkin yhteisöön ovat tärkeitä. Kun perusasiat ovat kunnossa, ihminen voi kaivata tyydytystä henkisemmille tarpeille.

Elämän hienoin tavoite, kaiken huipentuma on itsellisyys, itsenäisyys. Ihmisen elämä voi näyttää olosuhteiden vuoksi suppealta, vaikka se on hyvinkin omaehtoista. Mutta rajoituksia, velvoitteita ja määräyksiä on tavallinen elämä täpötäynnä. Onko mitään aluetta, jolla ihminen saa olla täysin vapaa? Kyllä. Meillä on taide.

Joskus kuulee ihmisen sanovan: olen rajoittunut. Minä en ymmärrä taidetta. Noin hän puhuu potaskaa, sillä taiteessa ei ole sellaista mitä hänen on pakko ymmärtää.

Sinfonian nuotit hyllyllä ei ole taideteos.

Löysin hienoja taiteen määritelmiä, tässä yksi yksinkertaisimmista: taide koostuu erilaisten elementtien tarkoituksellisen järjestelyn tuloksista ja prosesseista, joilla pyritään vaikuttamaan tunteisiin tai ajatteluun subjektiivisella tasolla. Ja paskat! Totuus on yksinkertainen: taide juontuu taitamisesta, tekemisestä. Siinä kaikki.

Taidetta ei saa määritellä millään kriteereillä, koska ne pilaavat taiteen tekemisen vapauden. Kun ihminen piirtää varpaallaan viivan kosteaan hiekkaan, se on taiteellinen performanssi, jonka tuloksena syntyy kuva.

Kun ihminen haalii kaapista syötäväksi kelpaavia aineksia ja heittää ne kuumaan pannuun, hän tekee aistimuksia kiihottavan taideteoksen. Jos pannu palaa pohjaan, hän luo spontaania sanataidetta ja ääntelee kuin oopperalaulaja.

Taitamisessa eli taiteen tekemisessä ihminen on siis vapaa. Hän saa olla jopa kohtuullisesti tuhma, jos ei vahingoita ketään ja osaa pyytää anteeksi. Samaa vapautta nauttii taideteoksen katsoja, kuulija, lukija. Hän on vapaa olemaan mitä mieltä tahansa taiteellisesta luomuksesta. Se on hänen oikeutensa, ja jokainen, joka muuta väittää, on väärässä. Ihminen saa tykätä jostain, mistä kukaan muu ei välitä. On muistettava, että taideteoksen vastaanottaja, kokija, on aina myös sen tekijä. Ilman häntä taideteosta ei ole olemassa. Sinfonian nuotit hyllyllä ei ole taideteos. Ei ole pakkoa ihastella. Mona Lisan virnuilevan naaman näin Louvressa, mutta enemmän olen tykännyt nuoresta Sophia Lorenista ja Brigitte Bardotista.

Kirjoittaja on hämeenkoskelainen yleislääketieteen ja psykiatrian erikoislääkäri.

Lähde

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *