Porvoon Annantalosta löytyy hyvinvointiyrittäjien yhteisö, jonka joukossa työtään tekee Uudenmaan Yrittäjien Vuoden nuoreksi yrittäjäksi valittu Roosa Laitonen. Naprapaatiksi valmistunut Laitonen tarjoaa asiakkailleen Napros-yrityksensä kautta naprapatiaa, hierontaa ja kylmähoitoja.
– Naprapatiaa ja hierontaa teen ehkä 60-40 %. Kylmähoitoja teen vähiten, Laitonen kertoo.
Kaksikymmentäyhdeksänvuotias Laitonen on ehtinyt toimia yrittäjänä jo lähes kuusi vuotta. Yrittäjäksi hän lähti suoraan valmistuttuaan. Vaikeuskerrointa kasvatti Laitosen päätös perustaa yrityksensä itselleen täysin vieraaseen kaupunkiin, Porvooseen, minne hän muutti poikaystävänsä vuoksi.
– Minulla oli mahdollisuus lähteä myös yksityiselle töihin, mutta se ei ollut taloudellisesti houkuttelevaa. Vaikka periaatteessa tiesin, mitä yrittäjyys on, silti aluksi ajattelin, että mitenköhän tästäkin selviää, yrittäjäperheestä lähtöisin oleva Laitonen kertoo.
Hyvin kuitenkin on mennyt. Nyt yrittäjyyden plussat ja miinukset ovat balanssissa, ja kynnys lähteä palkansaajaksi on korkea. Laitonen arvostaa mahdollisuutta päättää omista työajoistaan. Toisaalta, vaikka töitä olisi enemmän kuin omat kädet ehtivät tehdä, on kynnys palkata työntekijäkin korkealla: naprapaatti tekee työtä omalla persoonallaan, ja sitä ei voi monistaa.
Työikäisten etätyötavat näkyvät asiakaskunnassa
Laitosen asiakkaat ovat tyypillisesti työikäisiä. Etätyöntekijöiden huono ergonomia näkyy vastaanotolla.
– Tuki- ja liikuntaelinsairaudet lisääntyvät koko ajan, kun toiseen käteen on liimattu puhelin päiväkoti-ikäisestä, Laitonen sanoo.
– Taloustilanne ei näy asiakastilanteessa, samoin oli korona-aikana.
– Tykkään jos ihmisellä oikeasti joku ongelma, kun hän tulee luokseni. On palkitsevaa, jos ihmisellä vastaanotolle tullessa käsi nousee olkapäästä 90 asteen kulmaan ja lähtiessä se nousee 180 astetta, tai kun ihminen tulee vastaanotolle akuutissa selkäkivussa vinossa ja lähtee suorassa pois, Laitonen kuvaa.
– Palvelutapani on henkilökohtainen, ihmisläheinen ja kokonaisvaltainen.
Mitä on naprapatia
Naprapatia on Suomessa suhteellisen uusi ala. Sitä on koulutettu vasta vuodesta 2001 lähtien. Ainoa paikka, josta Suomessa voi naprapaatiksi valmistua, on Xamk.
– Naprapaatit ovat erikoistuneet tuki- ja liikuntaelinhoitoon ja ennaltaehkäisyyn, päästä varpaisiin. He voivat hoitaa esimerkiksi selkäkipua, päänsärkyä tai huimausta, Laitonen kertoo.
– Suomessa naprapaatteja on tällä hetkellä ehkä alta 300, Laitonen arvioi.
– Tyypillisesti naprapaatin vastaanotolla ensin tutkitaan, mistä on kysymys. Sitten venytellään ja opetellaan venyttelemään, ja teen pehmytkudoshoitoa ja nikamien aukaisua. Ensin pehmeämmin ja sitten rajummin, Laitonen kertoo.
Kollegat ja yhdistykset tärkeitä tukipilareja arjessa ja kehittymisessä
– Opinnot olivat tosi laadukkaat. Meille tuli opettajia Ruotsista ja meidän suomalaisia opettajia kävi Ruotsissa. Meillä kävi opettamassa neurologi Tarton yliopistosta, lääkärit ja ortopedit tulivat työelämästä. Opintoihin kuului 2 ruumiinavausta Turussa, jotta opitaan ihmisen anatomia.
Osaamisen ylläpitäminen sujuu niin Naprapaattiyhdistyksen kuin muiden ammatillisten yhdistysten täydennyskoulutusten avulla. Omasta työyhteisöstä löytyy paitsi lounasseuraa, tarvittaessa myös sparrailua liiketoimintaan.
Ihmiset haluavat pitää huolta itsestään
Laitonen kuvaa, kuinka hyvinvointialalla ylipäänsä viime aikoina on korostunut itsensä kuunteleminen.
– Jos päätä särkee, ei oteta buranaa, vaan mietitään mistä johtuu. Siksi esimerkiksi huippukylmä ja avannot, kuivaneulaus tai fascia-metodit trendaavat.
Lopuksi Laitonen kertoo terveisensä kaikille.
– Tässä maailmantilanteessa on tosi hyvä, että tuetaan ja ostetaan pienyrittäjien palveluita, jotta myös saadaan jatkoa yrittäjyydelle.
– Päättäjiä koskee sama. He voisivat tulla ruohonjuuritasolle ja miettiä joka rahaluokan ihmisiä, Laitonen sanoo.
