Tiistaina 6. elokuuta 2024 tuli kuluneeksi 79 vuotta siitä, kun Yhdysvallat pudotti ydinpommin Hiroshiman kaupunkiin Japanissa. Pommi tappoi noin 100 000 ihmistä (± 40 000), joista arviolta kaksi kolmannesta samana päivänä ja loput myöhemmin.
Kolme päivää myöhemmin 9.8.1945 Yhdysvallat räjäytti ydinpommin Nagasakin yllä. Siellä kokonaisuhriluku jäi hieman matalammaksi noin 60 000:een (± 20 000).
Puolivirallisella nimellä Little Boy kutsuttu Hiroshiman pommi, eli suomeksi ”Pikkupoika”, räjähti noin 15 tnt-kilotonnin energialla. Nagasakiin pudotettu Fat Man eli vapaasti kääntäen ”Läski Äijä” tuotti energiaa 21 kilotonnia.
Yksi tnt-tonni on määritelty yhtäsuureksi yhden gigakalorin (4,184 GJ) kanssa, joten metrijärjestelmän yksiköissä pommit tuottivat energiaa reilut 60 ja vajaat 90 terajoulea.
Molemmat pommit pudotettiin lentokoneesta ja laukaistiin automaattisella painekytkimellä ilmassa. Hiroshiman pommi räjähti noin 580 metriä maanpinnan yllä, Nagasakin pommi 500 metrissä.
Ilmaräjäytykset maksimoivat pommien painevaikutuksen mahdollisimman laajalle alalle. Samalla ydinlaskeuman saastevaikutus minimoitiin, kun pommin synnyttämä ydinjäte laimeni tuulten mukana pitkin maailmaa sen sijasta, että saaste olisi takertunut paikalliseen maaperään.
Hiroshiman pommin lämpösäteily ja paine sekä lämmön sytyttämä tulimyrsky pyyhkivät maan tasalle pinta-alan mukaan noin 11 neliökilometrin alueen.
Suurin osa ydinpommien energiasta vapautuu noin 30 nanosekunnissa eli 0,000 000 03 sekunnissa. Näin kävi myös Hiroshimassa ja Nagasakissa, sillä aikamäärä on melko vakio eikä paljonkaan vaihtele ydinpommin rakenteen tai räjähdysenergian mukaan (*).
Tämä tarkoittaa pommien huipputehon olleen noin 2–3 zettawatin (2–3 × 10²¹ W) luokkaa eli noin 100 miljoonaa kertaa koko ihmiskunnan nykyistä energiankulutusta (20 TW) enemmän.
Pommituksen johtaja ei kadu
Kolmella B-29-pommikoneella lennetyn Hiroshiman tehtävän komento määrättiin Yhdysvaltain ilmavoimien eversti Paul Tibbetsille (1915–2007) tämän erinomaisen lentokokemuksen ja -taidon vuoksi. Hänen koneensa kantoi myös itse pommia, ja hän oli nimennyt koneen Enola Gayksi äitinsä Enola Gay Tibbetsin mukaan.
Ennen eläkevuosiaan prikaatikenraaliksi ylennetty Tibbets esitti kylmän sodan lopulla ja kylmän sodan jälkeisinä vuosina varsin haukkamaisia näkemyksiä omasta osuudestaan Hiroshiman pommitukseen – sekä ylipäätään sodankäynnin etiikasta.
Esimerkiksi Smithsonian-tiedeinstituutin alaisen Ydinmuseon (Nuclear Museum) julkaisemassa haastattelussa Tibbets sanoi olevansa ylpeä siitä, mitä teki. Haastattelu tehtiin vuonna 1989 ja julkaistiin verkossa myöhemmin.
Ydinpommilennon johtajaa motivoi tyytyväisyyteensä se käsitys, että Japanin niskaan pudotetut kaksi ydinpommia nopeuttivat toisen maailmansodan päättymistä. Sitä myötä ydinpommit saattoivat säästää monta kertaa enemmän ihmishenkiä kuin ne riistivät.
Tämä perustelu on kiistanalainen. Totta on, että ennen ydinpommituksia Japani härkäpäisesti kieltäytyi antautumasta, mutta antautumiseen 15.8.1945 vaikutti melko todennäköisesti myös se, että Neuvostoliitto avasi sodan Japania vastaan 9. elokuuta. Toisaalta taivaalta kaupunkeihin sataneet ydinpommit eivät nekään olleet mikään pikku asia.
35 vuotta sitten Tibbets painotti, että ”ei koskaan menettänyt yöuniaan” Hiroshiman ydinpommin takia, vaikka Japaniin ydinpommitusta alettiin kritisoida länsimaissa heti tapahtumien jälkeen.
”Minä päätin mielessäni, että pommituksen moraali ei kuulunut minulle. Minulle annettiin käsky tehdä sotilasoperaatio pommin pudottamiseksi, ja sen asian aioin tehdä parhaan kykyni mukaan. Ei sodassa ole moraalia. En piittaa, pudotatko atomipommeja vai 50 kilon pommeja, vai ammutko kiväärillä. Moraali täytyy jättää pois laskuista”, Tibbets lausui haastattelun lopuksi.
”En epäröisi tehdä uudestaan”
Vuonna 2001 eräässä toisessa haastattelussa Tibbets kertoi, että häneltä on monesti kysytty, tekisikö hän saman uudestaan.
”Jos saisin samat lähtökohdat, en epäröisi. Enkä ole koskaan menettänyt yöuniani”, Hiroshiman pommilennon johtaja jatkoi päättäväisellä ja painokkaalla äänensävyllä.
”Voi pojat: olin iloinen, että he antoivat tehtävän minulle. Minä osaisin sen, minä tekisin sen. Saattaisin riistää ihmishenkiä, mutta pelastaisin vielä useampia”, Tibbets pohdiskeli samassa haastattelussa hetkeä aikaisemmin.
Amerikkalainen tv-kanava WBNS latasi jälkimmäisen haastattelun viime kesänä Youtubeen. (Jos videoupotus alla ei näy, klikkaa tästä.)
Punaista nappia painanut upseeri ei hänkään katunut
Lennon komentajana Tibbets ei henkilökohtaisesti painanut pommiluukun aukaisunappia. Tämä tehtävä jäi Enola Gayn pommittajalle majuri Thomas Ferebeelle, joka teki työtä käskettyä kello 8:15 paikallista aikaa koneen lentäessä noin 9400 metrin korkeudella.
Tibbetsin tavoin Ferebee katsoi ydinpommitusten olleen välttämättömiä toisen maailmansodan lopettamiseksi. Hän ei kokenut syyllisyyttä osallisuudestaan, mutta muotoili asiansa hieman pehmeämmin kuin esimiehensä.
”Olen pahoillani, että niin kamalan moni ihminen kuoli siitä pommista, ja minua inhottaa ajatella, että jotakin sellaista täytyi tapahtua sodan lopettamiseksi. … … Kaikki halusivat sodan loppuvan. Sitä minäkin tahdoin eniten, ja halusin pommin tekevän työnsä ja lopettavan sodan”, Ferebee sanoi vuonna 1995.
Muun muassa Los Angeles Times ja monet muutkin mediat toistivat nämä sanat muistokirjoituksissaan Ferebeen kuoltua viisi vuotta myöhemmin. Ferebee oli eläköitynyt asevoimista everstinä.
Säteilyn maku suussa?
Paul Tibbets on muistellut kokemuksiaan myös tekniikan näkökulmasta. Yhdysvaltain Ydinmuseon haastattelussa hän sanoi, että sienipilven ja maata peittävän pölypilven näky oli vaikuttavampi kuin hän ja muut miehistön jäsenet olivat odottaneet.
Miehistö näki ydinräjähdyksen jäljet pienellä viiveellä, kun he ohjasivat lentokoneen takaisin tapahtumapaikan ylle. Heti Little Boyn pudottamisen jälkeen kone käännettiin porhaltamaan täysillä pakoon, mutta paineaallon kuljettua yli voitiin palata takaisin.
Miehistön yllätys on melko ymmärrettävää, vaikka pommilennon kulkua oli harjoiteltu käytännössä paljon, eikä Enola Gayn henkilökunta tietenkään ollut täysin tietämätön tehtävänsä luonteesta. Ainakin Tibbetsille selvennettiin pari viikkoa etukäteen peräti Trinity-ydinkokeesta otettujen valokuvien kera, että kyseessä olisi hyvin voimakas pommi.
Monet asiat pidettiin silti salassa viimeiseen hetkeen asti. Vasta vähän ennen lentokoneeseen nousemistaan Tibbets sai tietää, että kyse olisi ”atomipommista” – kuten ydinpommeja siihen aikaan nimitettiin. Ennen lentoa hän tai kukaan muukaan koneeseen nousseista ei tiennyt siitä, että pommi perustuisi aivan ennennäkemättömään fysiikkaan.
Hiroshiman pommilento Tinianin saarelta Pohjois-Mariaanien saaristosta Japanin pääsaarille kesti pitkään, noin 12 tuntia. Tibbetsin mukaan lento oli tylsä, sillä kaikki sujui niin suunnitellusti.
WBNS:n haastattelussa Tibbets kertoi maistaneensa pommin räjähtämisen jälkeen suussaan ydinsäteilyn metallisena makuna. Onko havainnon tulkinta kirjaimellisesti totta, vai maistoiko lennon johtaja säteilyenergian sijasta ilmaan höyrystyneitä pommin materiaaleja – ydinjätettä, reaktiosta ylitse jäänyttä uraania tai rakennemetalleja – jää kuulijan arvailtavaksi.
LUE MYÖS:
Ydinräjähdyksen aikaskaala
Fissiopommissa, kuten Hiroshiman ja Nagasakin pommeissa, energian vapautumisen aikamittakaavaa voidaan arvioida ydinfissioiden ketjureaktion neutronisukupolvista. Uusi neutronisukupolvi syntyy hyvänä nyrkkisääntönä noin 10 nanosekunnin välein. Ydinpommissa ketjureaktio etenee voimakkaasti ylikriittisessä tilassa, jossa suurin osa fission synnyttämistä keskimäärin 2,4 vapaasta neutronista jää pommisydämen sisään synnyttämään uuden fission. Niinpä jokainen sukupolvi noin tuplaa neutronien määrän.
Näin reaktion teho kasvaa eksponentiaalisesti aina siihen asti, kun räjähdyksen energia alkaa hajottaa pommia. Eksponentiaalisen kasvun matematiikasta voidaan laskeskella, että suurin osa energiasta vapautuu vain noin kolmessa neutronisukupolvessa, siis noin 30 nanosekunnissa.
Lämpöydinräjähteiden eli niin sanottujen vetypommien tapauksessa vastausta ei voida määrittää laskuharjoituksena paperilla. Asiantuntijatieto kuitenkin kertoo aikamittakaavan olevan samassa 30 nanosekunnin luokassa. Tämäkään luku ei juuri riipu pommin koosta, T&T:n uutisessa selvennettiin kolme vuotta sitten.