Useista keksinnöistä sanotaan, että ne olivat edellä aikaansa. Useimmiten olisi oikeampaa sanoa, että ehkä epäonnistuneetkin kokeilut olivat hyödyllisiä ja jopa välttämättömiä myöhemmälle kehitykselle.
Miljardööri Howard Hughesin XH-17 -helikopteri oli varmasti tällainen.
Toki Igor Sikorsky oli kehittänyt helikoptereita jo tätä ennen, mutta varhaiset kopterit olivat varsin vaatimattomia suorituskyvyltään.
LUE MYÖS:
Sodan jo päätyttyä USA:n ilmavoimat pyysi ehdotuksia pyöriväsiipisestä ilmalaitteesta, joka pystyisi nostamaan ja kuljettamaan 5 000 kiloa painavaa lastia.
Autogiroja jonkinlaisella menestyksellä rakentanut Wallace Kellett teki vuonna 1946 ehdotuksen ilma-aluksesta, jonka hän oli nimennyt XR-17:ksi.
Kopteri kasattiin lentokoneiden osista
Kellettin yhtiö kuitenkin kärsi pahoista talousvaikeuksista. Vuonna 1948 hän myi suunnitelmansa Hughes Aircraft Companylle, jonka omisti eksentrinen miljardööri Howard Hughes.
Nimeä muutettiin yhdellä kirjaimella XH-17:ksi. Projektin nopeuttamiseksi kone koottiin suurelta osin olemassa olevista osista.
Ohjaamo otettiin Waco CG-15 liitokoneesta, laskutelineet B-25 pommittajasta ja C-54 rahtikoneesta. Bensatankki puolestaan oli B-29 Superfortressista.
LUE MYÖS:
Roottoreiden kärjissä suuttimet
Voimansiirto oli nykyisin käytössä olevaan helikopteritekniikkaan verrattuna eksoottinen. Voimanlähteenä oli kaksi General Electric J35 -suihkumoottoria, jotka puhalsivat puhtinsa onttoihin roottoreihin. Niiden kärjissä oli suuttimet, jotka sitten saivat roottorit pyörimään.
Lisävoimanlähteenä oli eräänlainen jälkipoltin. Roottoreiden kärjistä purkautuvaan kuumaan ilmaan voitiin suihkuttaa polttoainetta, joka sytytettiin palamaan. Sen laskettiin nostavan moottoritehon jopa kolminkertaiseksi.
Konetta kokeiltiin ensimmäisen kerran vuoden 1949 lopulla, ja heti selvisi yksi ikävä asia: melu. Mikään häivease ei Hughes XH-17 ollut. Ääni kuului yli 15 kilometrin päähän.
Testaukset edistyivät hitaasti
Varsinaiset testilennot aloitettiin vasta vuonna 1952. Kone lensi, kääntyi ja laskeutui turvallisesti. Se kantoi 4 000 kilon kuorman, lähes sen, mitä ilmavoimat oli edellyttänyt.
Mutta polttoaineen kulutus oli huikea, lentomatkaksi jäi vain noin 60 kilometriä.
LUE MYÖS:
Tässä vaiheessa XH-17 oli maailman suurin helikopteri, ja se pystyi kantamaan kuormaa enemmän kuin mikään muu sen ajan pyöriväsiipinen lentoalus.
Ilmavoimilla oli kuitenkin tähtäimessä vielä jotain tätäkin suurempaa. Se halusi kopterin, joka nostaisi 25 tonnia. Moottoreiksi tulisi kaksi Allison XT40-A-8 potkuriturbiinia.
XH-28 -nimen saaneesta koneesta rakennettiin vain moottoriton mallikappale. Sekä XH-17 että XH-28 kuopattiin vuonna 1953.
Yhdysvaltojen armeija ja ilmavoimat päättivät tässä vaiheessa keskittyä pienempiin helikoptereihin.
Mielenkiinto rahtikoptereihin kuitenkin säilyi, ja vuonna 1962 käyttöön otettu Sikorsky CH-54 ”Skycrane” osoitti, että ajatus suuria ja painavia kuormia kuljettavista helikoptereista oli pätevä.
Scycrane oli ahkerassa käytössä muun muassa Vietnamin sodassa.
