Vuonna 1955 harrastajapaleontologi Francis Tully löysi Yhdysvalloista Chicagon lounaispuolelta kerrassaan hämmentävän fossiilin. Noin 300 miljoonaa vuotta sitten elänyt sikarimainen merieläin on ruumiinrakenteeltaan niin erilainen kuin muut tunnetut eläimet, että sitä ei osattu sijoittaa eläinkunnan hierarkiaan edes pääjakson tarkkuudella.
Omituisuuksista tärkeimmät on otuksen pääpuolesta sojottava outo kärsä sekä silmät tikkujen nokassa.
Nimellä Tullyn hirviö tunnetun, melko kuuluisaksi tulleen otuksen pääjaksoa ei tiedetä vielä tänäkään päivänä, mutta nyt japanilaisen ryhmän mittaukset ovat paljastaneet siitä uutta tietoa. Wataru Iwasakin johtamien tutkijoiden mukaan Tullyn hirviö eli latinalaiselta nimeltään Tullimonstrum gregarium ei ainakaan ole selkärankainen.
”Useat todisteet viittaavat siihen, että selkärankaisuushypoteesi ei pidä paikkaansa. Niistä tärkein on, että Tullyn hirviön päässä on jaokkeita. Tällaista ominaisuutta ei ole yhdelläkään selkärankaisella”, tutkimukseen osallistunut tohtoriopiskelija Tomoyuki Mikami toteaa lehdistötiedotteessa.
Selkärankaisuushypoteesia on pidetty esillä erityisesti viimeisen muutaman vuoden aikana. Vuonna 2016 julkaistujen kemiallisten analyysien mukaan Tullyn hirviö olisi ollut kala.
Nyt Iwasakin ryhmä kuvasi 3d-laserskannerilla ja röntgentomografialla peräti 153 kappaletta Tullyn hirviön fossiileja. Pintakuviodatasta löytyi muun muassa pään jaokkeet. Tutkijoiden tieteellisen artikkelin tiivistelmän mukaan nämä jaokkeet oli ennen tulkittu myomeereiksi eli kaloille tyypillisiksi lihasjaokkeiksi, mutta uusien kuvien mukaan näin ei ole.
Iwasaki työtovereineen ei kuitenkaan ota mitään kantaa siihen, mihin pääjaksoon Tullyn hirviö pitäisi sijoittaa.
Tullyn hirviön luokittelu on osoittautunut erityisen vaikeaksi muun muassa siksi, että tämän keskimäärin noin 15-senttisen eläimen ruumis koostui pelkästä pehmytkudoksesta. Siksi fossiilit ovat lähinnä kivikerrosten väliin litistyneitä painaumia.
Pääjakso tarkoittaa eläinkunnan luokittelun ylintä pääasiallista tasoa. Pääjaksoja on kymmenittäin, mutta kirkkaasti tärkeimmät niistä ovat polttiaiseläimet (= meduusat ja korallit), laakamadot, sukkulamadot, piikkinahkaiset (= meritähdet ym.), nivelmadot (= kastemadot ym.), nilviäiset, niveljalkaiset (= hyönteiset, hämähäkit ym.) sekä selkäjänteiset. Viimeksi mainittuun pääjakosoon kuuluvat myös selkärankaiset.
Näiden kahdeksan ”varsinaisiin eläimiin” (alakunta Eumetazoa) kuuluvan pääjakson ohella myös sienieläimet eli pesusienet muodostavat oman pääjaksonsa. Sienieläimet ovat biokemiallisesti ja solubiologisesti eläimiä, mutta anatomialtaan ne eivät ole kovin eläimenkaltaisia – niillä on vain sienimäistä solumassaa, ei lainkaan erilaistuneita elimiä.