Saksalaisen Polaris Raumflugzeuge -avaruusyhtiön tekemä maailman ensimmäinen lentotesti niin sanotulla aerospike-rakettimoottorilla epäonnistui pahasti, New Atlas kertoo. Startupin prototyyppialus Mira I rysähti maahan jo lentoonlähdössä ennen kuin sen propulsiojärjestelmän innovatiivisin osa pääsi täyteen toimintaan.
Tätä säikähtämättä Polaris Raumflugzeugella on työn alla jo kaksi seuraavaa, hieman suurempaa prototyyppialusta, Mira II ja III.
Mira I oli nousemassa 169 km/h nopeudella, kun Polariksen mukaan ”laskutelineen ohjausreaktio” ja sivutuuli yhdessä aiheuttivat alukselle ”kovan laskeutumisen”. Mirasta tuli käyttökelvoton ja sen lasikuiturunko vaurioitui korjauskelvottomaksi.
Aluksen osajärjestelmät säilyivät enimmäkseen vahingoittumattomina. Polaris kuitenkin päätti, ettei korjaa 4,25-metristä protoalusta, vaan poistaa sen käytöstä. Seuraaja-alukset Mira II ja Mira III ovat rakenteeltaan muuten identtisiä sen kanssa, mutta hieman suurempia, viisimetrisiä.
Epäonnistunut testi oli Polariksen ensimmäinen mahdollisuus testata AS-1 LOX -aerospike-rakettimoottoria oikealla lennolla. Moottorin nimi viittaa nestemäiseen happeen, joka on sen ajoaineen hapetinosa. Varsinainen polttoaine on kerosiinia.
Polaris on itse kehittänyt aerospike-moottorin, mutta moottorin periaate keksittiin jo 1950-luvulla yhdysvaltalaisessa rakettimoottoreita kehittäneessä Rocketdyne-yhtiössä, joka on nykyisin osa Aerojet Rocketdyne -yritystä.
Aerospike-moottori on muodoltaan kuin nurin käännetty perinteinen kellomainen rakettimoottorisuutin. Perinteiset kellonmuotoiset rakettimoottorit voivat toimia huipputeholla vain tietyllä korkeudella, jonka määrää kellon muoto ja koko.
Kun raketti nousee korkeammalle, ilmakehän paine ja samalla tehokkuus laskee. Siksi laukaisun eri vaiheissa käytetään eri muotoisia ja kokoisia kelloja.
Laboratoriotestien perusteella aerospike-moottorissa ei olisi tätä ongelmaa. Sen aerodynamiikka mahdollistaa vaihtuvan paineen hyödyntämisen niin, että palavat kaasut työntyvät takaisin puolikellon poikkileikkausta vasten luoden lisää painetta ja työntövoimaa. Jos moottori saataisiin toimimaan tosikäytössä, se toimisi melko tasaisella teholla merenpinnan tasosta avaruuden tyhjiöön saakka.
Mira II:ssa ja III:ssa on ensitestin epäonnistumisesta huolimatta samanlainen propulsiojärjestelmä kuin niiden edeltäjässä: neljä kerosiinisuihkuturbiinia ja yksi AS-1-aerospike-rakettimoottori. Juuri muuta eroa kuin aluksen runko niissä ei ole.
Delta-siipirakenteiset Mira-alukset on suunniteltu uudelleenkäytettäviksi ihmisten ja kuorman kuljetukseen avaruuteen.