Painelu- ja puhalluselvytyksen harjoituksissa miljoonat ja taas miljoonat ihmiset ovat suudelleet naishahmoista nukkea. Suomessakin ensiapukursseille lienee osallistunut satoja tuhansia kansalaisia terveydenhoitoalan opinnoissa, sotilas- ja siviilipalveluksessa sekä työelämän ja vapaa-ajan koulutuksissa.
Ensiapunukeista on olemassa erilaisia versioita, mutta ensimmäinen, tunnetuin ja yleisin niistä on nimeltään Anne – ja tarina Annen taustalla on perin kiinnostava.
Anne otettiin käyttöön ensimmäistä kertaa Norjassa syksyllä 1960. Sen valmisti lelutehtailija Asmund Laerdal, joka oli saanut toimeksiannon ensiaputekniikoita tutkineilta lääkäreiltä. Hänen tehtaillaan, jotka myöhemmin muovautuivat lääketieteellisen tekniikan yhtiöksi Laerdal, oli jo aiemmin tuotettu haavaimitaatioita.
Nuken kasvot ovat kuitenkin liki sata vuotta vanhemmat. Laerdalin palkkaama norjalainen kuvanveistäjä Emma Matthiasen kopioi ne vapaalla kädellä Seinen Tuntematon -nimisestä kasvonaamiosta.
Tästä ranskalaisesta teoksesta oli tullut yleisesti myyty ja taiteilijoiden laajasti suosima kasvomalli 1800-luvun lopun Euroopassa. Se löytyi myös Laerdalin appivanhempien seinältä, mistä se päätyi teolliseen käyttöön.
Sittemmin esiapukursseille ympäri maailman on osallistunut 300–400 miljoonaa ihmistä – näin ainakin BBC:n kymmenen vuoden takaisen uutisen (300 M) ja norjalaisen Forskning-lehden uudemman tekstin (400 M) mukaan. Lieneekin turvallista sanoa, että kilpailevien tuotteiden olemassaolosta huolimatta vähintään sata miljoonaa ihmistä on päässyt tekemisiin myös aidon Annen kanssa. Siinä määrin massiivisia ovat ensiapukoulutuksen luvut.
Edelliset seikat ovat kiistattomat. Myös se on selvää, että Seinen Tuntemattomaksi ja myöhemmin Anneksi ikuistetun tytön tai nuoren naisen nimestä tai syntyperästä ei ole varmaa tietoa.
Esimerkiksi se väite, että Annen mallina olisi toiminut keksijänsä kuollut tytär, on väärä. Väärinkäsitystä voi selittää se tosiasia, että Laerdalin pieni poika meinasi hukkua vuonna 1955.
Arvaukset Seinen Tuntemattoman identiteetistä jäävät arvauksiksi ja fiktiiviset kertomukset fiktioksi. Molempia on sepitetty, ja totuutta emme saa luultavasti koskaan tietää.
Sen sijaan siitä seikasta on keskusteltu asiaperusteita käyttäen, millaisissa olosuhteissa tuon tuntemattoman naisen kasvot päätyivät osaksi historiaa. Näkemyksiä on monta.
16-vuotias jokeen hypännyt? Elossa ollut malli?
Perinteisen ja melko laajasti hyväksytyn kertomuksen mukaan kasvot kuuluvat arviolta 16-vuotiaalle tytölle, joka hukkui Pariisissa Seine-jokeen 1880-luvulla eli noin 140 vuotta sitten. Tuon ajan Pariisissa oli tapana panna tunnistamattomat vainajat näytille ruumishuoneen näyteikkunaan siinä toivossa, että joku tunnistaisi kuolleen omaisensa.
Seinen Tuntemattomasta ei löytynyt merkkejä väkivallasta, joten hänen otaksuttiin luultavimmin tehneen itsemurhan.
Tyttöä kukaan ei tunnistanut, mutta ruumishuoneen johtajaa tuo hylätty tyttö jäi vaivaamaan niin paljon, että hän otti tytön kasvoista kipsivaloksen. Parin seuraavan vuosikymmenen aikana tästä taideteoksesta valettiin suuret määrät kopioita, ja taiteilijat ja kirjailijat saivat kasvonaamiosta inspiraatiota.
Pariisin ”ruumishuonenäyttely” sinänsä on historiallinen tosiasia, mutta sitä kaikki eivät usko, että Seinen Tuntematon todella esittäisi hukkunutta nuorta naista. BBC:n uutisessa asiantuntijat kiinnittävät huomiota siihen, että vedestä löytyneet ruumiit ovat yleensä varsin turvonneita, eivätkä kovinkaan nättejä.
BBC:n mukaan todennäköisempää onkin, että kipsivalos olisi otettu joltakulta taitavalta mallilta, joka oli tekeytynyt voipuneen oloiseksi.
Kolmannen teorian mukaan kasvot olisivat noin vuonna 1875 tuberkuloosiin kuolleen nuoren naisen kuolinnaamio. Neljännessä vaihtoehtoisessa tarinassa kerrotaan, että kuva esittäisi saksalaisen kasvonaamiovalurin tytärtä. Jotkut taas otaksuvat Annelle kasvonsa lainanneen neidon olleen alun perin unkarilainen näyttelijätär.
Kasvonpiirteiden ja vallankin tytön aivan sileän ihon vuoksi noin 16 vuoden ikää pidetään yhtä kaikki todennäköisimpänä.
BBC:n uutisen ja Yhdysvaltain Ensiapumuseon mukaan Asmund Laerdal valitsi ensiapunukelleen naisen kasvot, koska hän aavisti sen toimivan tarkoituksessaan paremmin. Naishahmo koettaisiin vähemmän uhkaavana, eivätkä miehet välttämättä haluaisi painaa harjoituksissaan suuta mieshahmoisen nuken suulle.
Lähde