Cd-levyt ilmestyivät markkinoille 80-luvun puolessa välissä. Nopeasti nämä kiiltävät muovikiekot korvasivat kasettinauhat, sillä niiden käytön helppous ja tallennuskapasiteetti oli ylivertainen. Cd-levyt antoivat vuorostaan tilaa dvd-levyille, ja ne jäivät bluray- ja 4k-levyjen jalkoihin.
Fyysisten kiekkojen kysyntä on kuitenkin reilun vuosikymmenen ajan romahtanut. Muovikiekot paitsi vievät tilaa, ne eivät myöskään mitenkään pärjää kiintolevyjen tai ssd-levyjen helppoudelle ja nopeudelle. Kiintolevyjen kysyntä on puolestaan pudonnut, kun pilvipalvelut ja niihin tallentaminen on osoittautunut halvaksi ja helpoksi.
TechSpot kertoo, että yllättäen pyörä saattaa pyörähtää takaisin! Chicagon yliopiston ja Argonnen kansallisen laboratorion tutkijat ovat nimittäin jatkokehittäneet optisten levyjen tallentamismahdollisuuksia.
Perinteisissä cd-levyissä ongelma on se, että datan tiheys ei voi ylittää tiettyä rajaa, jonka määrittää lukuprosessiin käytettävän laserin aallonpituus. Tutkijoiden menetelmä rikkoo nämä rajat käyttämällä kiinteään materiaaliin sidottuja maametalliatomeja. Esimerkiksi jokaisesta magnesiumoksidikristallista siroaa valoa hiukan eri aallonpituudella, mikä poistaa laserin oman aallonpituuden asettamat rajat.
Tutkijoiden simulaatiossa luotiin kiinteä materiaali, joka oli täynnä maametalliatomeita. Ne sekä varastoivat että lähettävät valoa läheisiin kvanttivirheisiin, jotka tallentavat valon itseensä. Samalla niiden kvanttitila muuttuu käytännössä pysyvästi, eli ne tallentavat dataa erittäin pitkäkestoisesti.
Tutkijat ovat varmoja, että tällä metodilla voidaan luoda äärimmäisen tiheyden tallennusvälineitä, jotka kokoonsa nähden varastoivat itseensä valtavasti dataa. He eivät kuitenkaan anna vielä mitään arvioita siitä, millaisia määriä dataa tällaiseen erikoislevyyn lopulta mahtuisi.
Vaikka tutkimustulokset ovatkin alustavasti rohkaisevia, näistä on vielä pitkä matka lopulliseen, kaupalliseksi kelpaavaan tuotteeseen.