Thomas Midgley Jr. oli kiistaton nero. Yli sadan hänen nimiinsä rekisteröidyn patentin joukosta löytyy tuotteita, jotka muuttivat ihmiskunnan kehityskulkua pysyvästi 1900-luvun alkuvuosikymmeninä.
Historia ei kuitenkaan muista häntä kehityskulun nopeuttajana tai insinööritaidon hohtavana kiiltokuvana. Syitä on kaksi.
Midgley nimittäin kehitti 1920-luvulla työryhmiensä kanssa sekä lyijyllisen polttoaineen että pitkään jäähdytyslaitteissa käytetyt freoni- eli CFC-yhdisteet.
Lyijyn lisääminen polttoaineeseen ehkäisi vanhoissa polttomoottoreissa nakutusta, eli moottorin sylinterissä väärään aikaan tapahtuvaa syttymistä lisäämällä polttoaineen oktaanilukemaa. Tämä pidensi moottorien käyttöikää ja lisäsi niiden tehoja, mutta levitti samalla ilmakehään valtavia määriä aivoille ja muulle hermostolle myrkyllistä lyijyä.
Polttoaineista elimistöön päässeen lyijyn arvioidaan johtaneen kymmeniin tai jopa sataan miljoonaan kuolemaan, lukemattomiin vammautumisiin ja muihin neurologisiin häiriöihin.
LUE MYÖS:
CFC-yhdisteitä eli kloorattuja ja fluorattuja hiilivetyjä sen sijaan käytettiin pitkään jäähdytyslaitteissa niiden oletetun turvallisuuden ansiosta. Ne eivät syttyneet tuleen, eivätkä olleet ihmisille välittömän myrkyllisiä. Niitä käytettiinkin kymmenien vuosien ajan, kunnes tiedemiehet 70-luvulla huomasivat maapallon otsonikerroksen ohentuneen merkittävästi. Vuosia kestäneiden tutkimusten päätteeksi syylliseksi todettiin CFC-yhdisteet, jotka lopulta kiellettiin Montrealin sopimuksella vuonna 1987.
Näyttävä ura
Midgleyta pidettiin yhtenä aikansa suurimmista keksijäneroista. Ominaisuus oli Midgleylla verissä: hänen isänsä oli tunnettu keksijä, samaten äitinsä puolen isoisä, pyörösahan keksijänä pidetty James Emerson.
Yliopistosta valmistuttuaan hän hankkiutui töihin General Motorsin laboratorioon. Ensimmäisten työtehtävien joukkoon lukeutui juurikin polttomoottorien nakutuksen ratkaiseminen. Nakutuksen vaientavan tetraetyylilyijyn kehitystä edelsi uusi kamera, jonka avulla voitiin havaita polttoaineen epätasainen syttyminen eri puolella sylinteriä.
Tetraetyylilyijyn kehittäminen vei viisi vuotta, joiden aikana keksijä ja muu työryhmä kokeili yli 33 000:ta yhdistettä. Yhtiö antoi tuotteelle nimeksi ”Ethyl”. Kyseessä oli todennäköisesti yritys vaientaa epäilyt lyijyn käyttämisestä polttomoottorikäytössä.
LUE MYÖS:
Lyijyn myrkyllinen vaikutus oli tiedossa jo 20-luvulla, olihan ainakin 17 yritysryppään työntekijää kuollut lyijymyrkytykseen. Lisäksi sadat työntekijät kärsivät lyijymyrkytyksen aiheuttamista neurologisista oireista. Tuote otettiin silti käyttöön, ja Yhdysvaltain autovallankumous alkoi.
Jäähdyttimien pariin Midgley hyppäsi muutama vuosi polttoainemenestyksen jälkeen.
Jääkaapeissa ja pakastimissa oli aiemmin käytetty vaarallisia ja epävakaita yhdisteitä, jotka estivät teknologian arkipäiväistämisen kotitalouksissa. Tällä kertaa kehitystyö oli huomattavasti lyhyempi, sillä kemianteollisuus oli ottanut vuosien mittaan valtavia kehitysaskelia.
Ensimmäinen CFC-yhdiste syntyi, kun Midgley keksi tiiminsä kanssa yhdistää fluoriatomeja klooriin ja hiileen. Yhdiste oli stabiili, syttymätön ja näennäisesti ihmiselle varaton.
Midgley oli vuorenvarma keksinnöstään. Kertoman mukaan hän hengitti mainostarkoituksessa keuhkonsa täyteen ainetta, ja puhalsi sen jälkeen kynttilän sammuksiin todistaakseen väitteensä todeksi. Midgley oli jälleen tehnyt mullistavan löydön, joka löysi sekin ostajakuntansa lähes välittömästi. Teknologiaa käyttäviä jääkaappeja myytiin miljoonia.
CFC-yhdisteitä käytettiin laajamittaisesti myös aerosolien vapauttamisessa, hyönteismyrkyistä hiuslakkaan.
Midgleysta tuli amerikkalaisen yrityselämän supertähti, jolle sateli palkintoja ja tunnustuksia joka puolelta. Mogulilla sanotaan olleen koko maan hienoin kotipiha, jonka nurmikon kuviointia hän valvoi neuroottisen tarkasti. Hänen makuuhuoneessaan oli kertoman mukaan hälytin sellaisen tuulenpuuskan varalta, joka voisi kääntää ruohonkorret väärään suuntaan.
Hänen keksintöjensä täysimittaisten haittavaikutusten paljastuminen oli vielä vuosikymmenten päässä, vaikka lyijy tiedettiin haitalliseksi jo kehitysvaiheessa. Midgley itsekin kärsi ainakin yhteen otteeseen lyijymyrkytyksestä.
LUE MYÖS:
Ohut moraali, karminen loppu
Kenties arveluttavin asia Midgleyn urassa on lyijyn käyttäminen polttoaineissa, sillä Midgley ja hänen työryhmänsä olivat perillä myös toisesta mahdollisuudesta, etanolista. Etanoli tai etyylialkoholi ajoivat lähes saman asian lyijyn kanssa, eivätkä ne olleet vaarallisia moottorissa poltettuna tai niitä valmistaneille työntekijöille.
Asiassa oli liiketoiminnan kannalta ongelma: alkoholia ei voitu patentoida. Näin ollen sillä ei voinut tehdä rahaa.
Lyijystä käytiin vääntöä akateemikkojen, lääkärien ja liikemiesten välillä. Raha voitti, ja pian 90 prosenttia USA:ssa myydystä polttoaineesta käytti Ethyl-tuotetta nakutuksen estämisessä.
35 vuodessa sen kaupallistamisen jälkeen ilmakehän lyijypitoisuus nousi 350 prosenttia, johtaen miljoonien ihmisten kärsimykseen. Lyijypolttoaineiden kiellon on arvioitu pelastaneen 1,2 miljoonaa henkeä joka vuosi.
Midgley kohtasi karman viimeisinä vuosinaan. Hän sairastui vuonna 1940 polioon vain 51-vuotiaana. Tauti jätti hänet pahasti rampautuneeksi.
Keksijänä liikuntakyvyttömyys turhautti Midgleyta, ja hän kehitti monimutkaisen köysi-taljasysteemin nostaakseen itsensä sängystä niin halutessaan. Järjestelmä toimi hyvin monta vuotta, kunnes maailman tuhoisin keksijä löydettiin kuolleena kotoaan marraskuussa 1944. Midgleyn oma köysijärjestelmä oli kuristanut hänet – ja huhun mukaan kyseessä ei ollut vahinko.
Lähteet: Jamie Lincoln Kitman: “The Secret History of Lead”, Giunta Carmen: ”Thomas Midgley Jr. and The Invention of Chlorofluorocarbon Refrigerants: It Ain’t Necessarily So”, The New York Times Magazine