East Coast Hang Out – lyhyemmin Echo – on Yhdysvaltain New Yorkiin keskittynyt sosiaalinen media, joka on ollut toiminnassa jo 34 vuoden ajan. Tekstipohjaisen somen tarina on mielenkiintoinen katsaus vuosikymmenten takaiseen tietoverkkojen maailmaan. Echon tarinaa kertoi MIT Technology Review.
Palvelun perusti Stacy Horn, joka oli hyvin innostunut kulttuurien sulatusuuniksi kuvaillusta New Yorkista sekä digitaalisen tekniikan mahdollisuuksista. Echon perustamisen aikoihin ei nykyisenkaltaisia verkkoselaimia ollut vielä olemassakaan.
Horn työskenteli 1980-luvulla televiestintäanalyytikkona Mobililla, osastonsa ainoana naisena. Hän yritti tyrkyttää kollegoilleen ideaa tietokoneilla tapahtuvasta etäkokoustamisesta, jossa eri aikavyöhykkeillä sijaitsevat tietokoneet päivittäisivät yhteistä, synkronoitua tekstidokumenttia. Mieskollegat tuntuivat pitävän ajatusta naurettavana ja kieltäytyivät. Eihän tuollainen voisi koskaan toimia!
Välissä Horn päätyi opiskelemaan alaa ja innostui opinahjonsa tarjoamasta kokeilevasta ilmapiiristä. Mobilille palattuaan Horn aloitti kokeilun nimeltä MoNet, sanoista mobile network, ja oli vakuuttunut, että hänen tiiminsä innostuisi nähdessään sosiaalisen verkoston toiminnassa. Toisin kävi, ja kokeilu floppasi.
Myöhemmin, Mobililta jo lähdettyään, Horn sai kuulla entiseltä kollegaltaan, että idea oli ammuttu alas, koska kollegat olivat huolissaan, että alusta paljastaisi heidän työtapansa ja korostaisi virheitä töissä.
Horn käytti kehittämäänsä MoNetiä Echon kehittämiseen. Hän halusi luoda digipalvelun, jossa ihmiset voisivat pitää yhteyttä ja keskustella esimerkiksi lukemistaan kirjoista ja käymistään paikoista.
Sijoittajat eivät kiinnostuneet. Yleinen näkemys oli, että verkossa toisilleen keskustelemisesta kiinnostuneet ihmiset olivat sosiaalisesti taitamattomia kummajaisia. Niinpä Horn päätti pystyttää palvelun omilla säästöillään.
Echon palvelinta varten piti vetää nippu uusia puhelinlinjoja. Normaalisti niitä meni yksi per kotitalous ja yrityksillä muutama enemmän. Horn ilmoitti tarvitsevansa niitä 24 kappaletta, mikä oli enemmän kuin koko taloon oli tarjolla. Onneksi paikallinen puhelinyhtiö ymmärsi internetin tekevän tuloaan ja sen, että pian linjoja kaipaisi moni muukin. Siksi se kaivoi läheisen kadun auki ja asensi kaapelia niin, että naapurusto pysyisi pitkään tyytyväisenä.
Hornin naapuritkaan eivät aluksi innostuneet verkkoyhteyksien vetämisen aiheuttamasta vaivasta, mutta lopulta kyseinen naapurusto oli yksi ensimmäisiä vankasta internetyhteydestä nauttimaan päässeitä. Echon laitteisto kävi kuitenkin turhan lämpimänä Hornin asunnossa, joten sitä palloteltiin ensin pitkin New Yorkia, kunnes se lopulta löysi vakaan kodin Oregonista.
Parhaimmillaan Echolla oli 1990-luvun lopulla 3500 käyttäjää. Palvelu oli maksullinen, mutta Horn houkutteli naiskäyttäjiä mukaan muun muassa ilmaisen vuosijäsenyyden avulla, ja palvelun käyttäjistä 40 prosenttia olikin naisia, kun yleisesti verkon käyttäjistä naisia oli vain kymmenys.
Vuosien aikana Echo olikin vilkas keskustelupalvelu, joka esiintyi myös lehtien palstoilla ja veti muutamia nimekkäämpiäkin käyttäjiä puoleensa. Yksi heistä oli ex-presidentin poika John F. Kennedy Jr.
Tätä nykyä Echolla on enää 43 käyttäjää, mutta se on edelleen toiminnassa ja käyttäjät jatkavat keskusteluja. Horn on ylpeä alulle panemastaan verkkokulttuurista. Hän on pohtinut antavansa palvelun jonkun muun ylläpidettäväksi ja kun loppu aikanaan koittaa, hän aikoo lahjoittaa palvelun arkistot New-York Historical Society -museolle.
Echolla on ollut nippu ohjeita, jotka ovat pitäneet sen rauhallisena alustana. Yhden ohjeen mukaan Echossa jokaisen on seistävä sanojensa takana.