1700–1800-luvuilla suomalainen joulukirkko ei ollut täysin vaaraton tilaisuus. Viidessä pakokauhussa vuosien 1760 ja 1882 välillä tukehtui tai ruhjoutui kuoliaaksi 95–97 ihmistä, todennäköisimmin 96.
Kaikissa tapauksissa pakokauhu seurasi palohälytyksen huutamisesta. Hälytyksistä yksi oli avoimen ilkivaltainen ja kaksi muutakin tyhjästä tekaistuja, mutta tuntemattomasta syystä. Kaksi taas oli sinänsä oikeisiin havaintoihin perustuvia, mutta ennenaikaisia.
Pahimmassa onnettomuudessa Sortavalassa 1843 kuoli kerralla 54 henkeä. Onnettomuuksien seurauksena valtiovalta antoi Suomessa määräyksen, että ulko-ovien on auettava ulospäin. Tällöin väkijoukon paine ei salpaa ovia edeltään kiinni.
Pakokauhuista kerrotaan erittäin seikkaperäisesti Ylen kuusi vuotta sitten julkaisemassa artikkelissa. Aiheeseen voi tutustua myös suomenkielisessä Wikipediassa, joka viittaa Ylen lisäksi muun muassa Palontorjunta-lehdessä 2002 julkaistuun artikkeliin sekä professori Ilkka Mäntylän kirjoittamiin historiateoksiin.
Ensimmäinen Suomesta tunnettu joulukirkko-onnettomuus sattui Ylen mukaan 1669 Kuopiossa, kun ehtoollispöytään rynnännyt väki talloi yhden naisen kuoliaaksi. Varsinaista ryminää ja pakokauhuja sanan kirjaimellisessa mielessä saatiin kuitenkin odottaa 1700-luvun loppupuolelle.
Ensimmäinen viidestä todellisesta suuronnettomuudesta joulukirkossa tapahtui vuoden 1669 esinäytöksen tapaan Kuopiossa. Joulupäivän aamuna 1760 Kuopion tuolloin 30 vuotta vanha puukirkko oli täynnä kuin sillipurkki, kun yhtäkkiä joku huusi aiheettoman varoituksen: ”Jo kircko pala!”
Paniikissa ihmisiä puristui kuoliaaksi 14. Kansan suussa onnettomuus sai nimen ”rytyjoulu”.
Lammin ”häsyjoulussa” 1813 palohälytys ei ollut aivan aiheeton, lähinnä ennenaikainen. Tuolloin palvelijatar Heta Mikontyttären kynttilä oli tippunut edessä olevan penkin sarjalta lautojen raosta saavuttamattomiin kytemään. Ylen mukaan Heta yritti sammuttaa tulta lumipallolla, mutta ei onnistunut.
Kohta nuorimies Kaarle Huovila pääsi kömpimään kynttilän luo sammuttaakseen sen, mutta joku oli jo huutanut hälytyksen. 10 ihmistä puristui tai tallautui kuoliaaksi paniikissa, heistä seitsemän lapsia tai nuoria.
Ensimmäiset kiellot 1813, mutta onnettomuuksia sattui yhä
Yle kertoo, että jo häsyjoulun jälkeen Suomen joulukirkoista kiellettiin jouluoljet ja kävijöiden omat kynttilät. Sen sijaan ovia ei saatu määrättyä ulospäin aukeaviksi ennen kuin Juvan suuronnettomuuden 1829 jälkeen.
Tuolloin sai surmansa 15 tai 16 kirkossa kävijää. Yle ja Wikipedia mainitsevat luvuksi 15, mutta Ylen lainaama katkelma Oulun Wiikko-Sanomista tammikuulta 1830 kertoo, että viidentoista heti kuolleen lisäksi myöhemmin vielä yksi menehtyi vammoihinsa. Onnettomuus sai nimen ”jyryjoulu”.
Juvan paniikki lähti täpötäydessä kirkossa miesten lehteriltä huudetusta aiheettomasta palohälytyksestä. Kaikki kuolleet olivat nuoria aikuisia naisia tai murrosikäisiä tyttöjä. Ylen mukaan he jäivät väkijoukon jalkoihin, kun takaa tulevat talloivat heidän hameidensa helmoille.
Vuonna 1843 Sortavalassa palohälytyksen laukaisi Lammin häsyjoulun tapaan sinänsä todellinen näköhavainto kirkkotilasta: kynttilä putosi ikkunalta höylälastuihin. Tulta ei saatu saman tien sammumaan, ja kohta jo joku huusi kirkon olevan tulessa.
Ylen lainaamaan Maamies-lehden uutinen tammikuulta 1844 kertoi, että parvelta pakenevia ihmisiä kaatui kasaan jopa ”sadoittain”. Ruumiita kertyi Maamiehen mukaan 53 ja myöhempien lähteiden mukaan 54.
Kirkkokansan pakenemista vaikeutti kosolti korjaustyömaa. Suuresta uhrimäärästä huolimatta Sortavalan suuronnettomuudelle ei mainita kansankielistä nimeä.
Vaikka Ylen artikkelissa korostetaankin, että tyypillisesti osa kirkkovieraista oli humalassa tai ainakin lievästi alkoholin vaikutuksen alaisena, yksikään edellisistä onnettomuuksista ei johtunut juopottelusta. Viimeiseksi jäänyt kirkkopaniikki, vuoden 1882 ”kirkkorymyli” Kokemäeltä, on tässä suhteessa poikkeus.
Humalainen nuori mieskolmikko Matti ja Johannes Juhela sekä renki Saarinen saivat päähänsä rynniä kirkon eturiviin ja sitten huutaa ”kirkko pallaa”. Känniääliöiden jäynästä seurannut pakokauhu tappoi kolme ihmistä.
Wikipedian mukaan miehet tuomittiin myöhemmin käräjillä ”muutamien vuosien vankeusrangaistuksiin”.
Uhriluvut 14 + 10 + 15 (tai 16) + 54 (tai 53) + 3 summautuvat muotoon 96 ± 1. Kuopion vuoden 1669 onnettomuus lisää tähän vielä yhden, jos se halutaan katsoa verrannolliseksi sitä liki sata vuotta myöhemmin alkaneisiin suuriin ryminöihin.
Ylen haastattelema entinen VTT:n johtava paloturvallisuustutkija Olavi Keski-Rahkonen ei pidä paniikkeja kovin erikoisina, kun historiallinen tilanne huomioidaan. Joulukirkot olivat täyteen sullottuja, koska kirkkorakennukset olivat Suomen tuolloin nopeasti kasvaneeseen väestöön nähden liian pieniä.
Lisäksi tuohon aikaan ihmiset olivat tottuneet olemaan alati valppaana avotulen vaaran kanssa. Joulukirkko tilanteena saattoi olla monille kävijöille muutenkin jännittävä. Rakennusten esteettömyyssäädöksistä ei tarvinnut uneksiakaan.
Kokemäen ja Lammin kirkot ovat yhä olemassa. Kuopion neljäs kirkko, jossa vuoden 1760 onnettomuus sattui, purettiin 1817.
Sortavalan kirkon, joka olisi jäänyt toisen maailmansodan jälkeen itärajan taa, Neuvostoliitto ehti pommittaa talvisodassa tuleen. Juvan kirkko puolestaan purettiin 1870 ja pystytettiin uudestaan 50 kilometrin päähän Anttolaan.