Viimeksi maaliskuussa Ukko-Pekan vetämällä pikajunalla kuljetettiin kisavieraita Helsingin rautatieasemalta Salpausselän kisoihin Lahteen ja takaisin.
Kaupan on nyt noin puolella miljoonalla eurolla pikajunaveturi Hr1 eli tuttavallisemmin Ukko-Pekka ja sen 12 henkilövaunua ja 12 tavaravaunua. Samaan hintaan tarjotaan puolikuntoinen rahtijunaveturi Tr1 eli Risto sekä kolme dieselkäyttöistä ratakiskoautoa.
”Täytän tänä vuonna 77 vuotta. 125 kilometrin matka kotoa Järvenpäästä veturitallille Kouvolaan tuntuu vuosi vuodelta työläämmältä. Olen ajanut sitä väliä useita kertoja viikossa”, kertoo VR:ltä aikoinaan eläkkeelle jäänyt insinööri Reijo Sarantila.
Hän työskenteli VR:llä muun muassa varikon päällikkönä Oulussa, tavaraliikenteen palveluksessa sekä VR:n pääkonttorissa Helsingissä.
Ukko-Pekkaa on huollettu ja säilytetty VR:n veturitallissa Kouvolassa. Sitä on ylläpidetty pääasiassa talkoilla.
”Myyntihaluja lisäsi myös VR:n tuore vuokrankorotus. Veturitallin kuukausivuokra nousi huhtikuun alusta alkaen 1789 eurosta 2000 euroon”, Sarantila kertoo.
Sarantila on toimintaa pyrittäneen Höyryveturimatkat 1009 Oy:n toimitusjohtaja ja pääomistaja. Hän omistaa yhtiöstä 67 prosenttia. Muut osakkaat ovat romukauppias Markus Saarela 24 prosentin osuudella. Loput yhdeksän prosenttia osakkeista on Eero Lehdon ja Markus Hatanpään hallussa.
Yhtiökumppaneilla on myös erillinen Höyrykalusto Tenderi Oy, jonka halussa on osa kalustosta, kuten useimmat vaunut.
Höyryveturimatkat 1009 Oy:n perusti vuonna 1994 englantilainen sahanomistaja ja höyryveturiharrastaja Nigel Sill. Hän harjoitti useita vuosia höyryjunaliikennettä Suomessa, kunnes myi yhtiön Sarantilalle ja hänen yhtiökumppaneilleen.
Sill pyysi koko kalustosta salonkivaunuineen ja höyryjunan liikenneoikeuksista 600 000 euroa, mutta Sarantila ei paljasta hänen maksamaansa lopullista kauppahintaa.
”Sill myös osti Suomesta useita höyryvetureita, jotka hän siirsi Englantiin. Sinne ne ovat valitettavasti ruostuneet”, Sarantila kertoo.
Liikennekäytössä olevia vetureita on Suomessa enää vähän. Toinen Ukko-Pekka löytyy Suomen Rautatiemuseosta Hyvinkäältä, mutta sillä on ajettu satunnaisesti lyhyitä matkoja. Sen omistaa VR.
Lisäksi Höyryraide Oy:llä on Nurmeksessa liikennekäytössä vaunuineen kevyt rahtijunaveturi Tk3 ja Hv3. Lisäksi Haapamäen veturipuistossa on ollut liikenteessä rahtijunaveturi Tk3 vaunuineen.
Lisäksi Pieksämäellä on ollut pieni varastoveturi, jota alan harrastajat kutsuvat Kanaksi.
Kouvolassa säilytetyn Ukko-Pekan uudeksi sijoituspaikaksi kaavailtiin Tornion veturitallia. Sen vetämillä vaunuilla olisi kuljetettu muun muassa joulumatkailijoita Kemistä Pelloon.
Viime talvena kyseinen Ukko-Pekka kävi tutustumismatkalla länsirajalla, jolloin sen matkat myytiin hetkessä loppuun.
Matkailujunahankkeen takana on Meri-Lappiin perustettu Joulupukin Juna Oy -niminen yhtiö, jonka osakkaan on muun muassa eläkkeellä oleva Kemin matkailun ex-pomo Seppo Lankinen. Hän ideoi aikoinaan Kemin lumilinnan.
”Emme päässeet Sarantilan kanssa yhteisymmärrykseen Ukko-Pekan hinnasta. Länsirajan junahanketta ei ole kuitenkaan haudattu. Se toteutuu tavalla taikka toisella”, Lankinen sanoo.
Höyryjuna on ollut Lapissa matkailukäytössä aiemminkin. Joulukuussa 2007 englantilaisia joulumatkailijoita kuljetettiin Porvoon museorautatieltä hankitun Pikku-Jumbona tunnetun veturin vetämillä vaunuilla Rovaniemeltä Kemijärvelle.
Hankeen takana oli englantilainen matkanjärjestäjä Canterbury Travel, joka myös omisti junakaluston.
Mäkinen Kemijärven rata osoittautui liian raskaaksi Pikku-Jumbolle, jonka matkavauhti oli matkailijoille tuskastuttavan hidas 30-40 kilometriä tunnissa.
Höyryjunamatkat loppuivat, kun Pikku-Jumbon höyrykattila halkesi.
Veturi on sen jälkeen kunnostettu ja se seisoo vaunuineen Rovaniemen veturitallissa.
Fakta
Lokomo valmisti 22 Ukko-Pekkaa
Pikajunaveturi Hr1 eli Ukko-Pekka oli aikoinaan VR:n voimakkain henkilöliikenneveturi.
Ukko-Pekkaa valmistettiin Lokomon Tampereen-konepajalla yhteensä 22 kappaletta vuosina 1937-1957.
Ukko-Pekkoja on jäljellä enää muutama. Veturi painaa 93 tonnia, mutta se tarvitsee liikkuakseen 63 tonnin edestä vettä ja hiiliä.
Veturin huippunopeus on 110 kilometriä tunnissa.
Ukko-Pekalla ajettiin niiden huippukaudella 1950-luvulla noin 120 000 kilometriä per veturi vuodessa.