Vakoilulentokone SR-71 oli melkoinen laite. Sitä kohti ammuttiin 4 000 ohjusta. Yksikään ei koskaan osunut.
Syykin oli selvä. Koneen kaksi Pratt & Whitneyn valmistamaa J58 -moottoria kiidättivät Blackbirdiä niin nopeasti ja niin korkealla, että ilmatorjuntaohjukset eivät siihen yltäneet.
J58 oli suora suihkumoottori, jossa virtaus kulkee moottorin jokaisen vaiheen läpi (korkea- ja matalapainevaiheet). Vertauksen vuoksi ohivirtausmoottorissa osa virtauksesta ohittaa joitain vaiheita.
Suoran suihkumoottorin hyötysuhde on parhaimmillaan, kun ilmavirtaus on lähellä koneen nopeutta ja tämä saavutetaan vasta lähellä Mach 2:ta.
Jatkuva jälkipoltto mahdollinen
Tätä suuremmissa nopeuksissa SR-71 käytti jälkipoltinta. Se tarkoittaa sitä, että polttoainetta suihkutettiin suoraan suihkuputkeen, josta palamiskaasut poistuvat suurella nopeudella.
Työntövoima lisääntyy merkittävästi, mutta niin lisääntyy myös polttoaineen kulutus. J58-moottorissa oli kuitenkin ominaisuuksia, joiden ansiosta sitä voitiin käyttää pitkiä aikoja jälkipolttimella.
J58 oli myös ensimmäinen moottori, joka sai USA:n ilmavoimien hyväksynnän käytettäväksi yli Mach 3 nopeuksilla, kerrotaan ilmavoimien museon sivulla.
Käynnistämiseen käytettiin kahta Buick Wildcatin V-8 autonmoottoria. Nämä 400 hevosvoiman pelit kytkettiin yhteen ja voima siirrettiin niistä hihnalla SR-71:n moottoriin.
Uusia metallurgisia keksintöjä
Moottoria alettiin suunnitella vuonna 1958, mutta tuotanto pääsi käyntiin vasta vuonna 1964. Moottoria käytettiin ensin Lockheed A-12 ja YF-12 -koneissa. Niiden pohjalta kehitettiin legendaarinen SR-71 Blackbird.
Moottorin rakentaminen oli moottorivalmistaja Pratt & Whitneylle metallurginen haaste. Osat joutuivat kestämään ennen kokematonta kuumuutta ja myös mekaaninen lujuus oli koetuksella.
J58:n turbiinin siivissä suunniteltiin käytettäväksi vahvinta tunnettua nikkelipohjaista Mar-M200-metalliseosta. Sekään ei ollut tarpeeksi kestävää sellaisenaan.
Pratt & Whitney kehitti uuden valmistusmenetelmän. Siinä turbiinin siivet valettiin niin, että metallin mikrorakenteessa seoksen eri komponentit olivat saman suuntaisia.
Myös itse lentokoneen rakenteessa jouduttiin olemaan luovia. Alumiini ei olisi kestänyt lämpenemisen vuoksi, eli käyttöön otettiin titaani. Titaania oli huonosti saatavilla niin kutsutusta vapaasta maailmasta ja se hankittiinkin peiteyhtiöitä käyttäen Neuvostoliitosta.
Neljän Titanicin teho
J58 oli teholtaan jotain ilmailussa ennen näkemätöntä. Yhden moottorin työntövoima oli noin 145 kN.
Hevosvoimia ja työntövoimaa ei voi tietenkään suoraan verrata, mutta Blackbirdin suihkumoottori olivat noin neljä kertaa tehokkaammat kuin Titanicin höyrymoottorit.
Titanicin huippunopeus oli 42 km/h, Blackbirdin 4 062 km/h (Mach 3,35).
J58 on edelleen ainoa lentokoneenmoottori, joka on suunniteltu käytettäväksi yli Mach 2,5 nopeuksilla jatkuvalla jälkipoltolla.
Lähde