Ekaterina Glikman: Maanpaossa oleva venäläinen media kansan parlamenttina

Ekaterina Glikman: Maanpaossa oleva venäläinen media kansan parlamenttina

PUHEENVUORO

Novaya Gazeta Europe täytti kaksi vuotta huhtikuussa 2024. Ennen 24. helmikuuta 2022 suurin osa meistä työskenteli Venäjän vanhimmassa riippumattomassa sanomalehdessä, kuuluisassa Novaja Gazetassa, jonka päätoimittaja Dmitri Muratov voitti Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2021. Nyt olemme hajaantuneet eri puolille maailmaa, mutta jatkamme yhä työtämme toimittajina kertoaksemme venäläisille totuuden sodasta ja Venäjästä.

Venäjällä ei ole sallittua puhua siitä, mitä sota tekee ihmisille. Jopa itse sanan ”sota” käyttäminen on kielletty. Sellaisten ihmisten näyttäminen, jotka haluavat elää eikä kuolla, on armeijan mustamaalaamista ja rangaistava teko.

Olemme työskennelleet maanpaossa nyt kahden vuoden ajan. Kahden vuoden ajan olemme toimineet Venäjän sensuurin ulottumattomissa, kutsuneet sotaa sodaksi ja jättäneet asteriskit pois niiden ihmisten nimistä, jotka valtio on leimannut ”ulkomaisiksi toimijoiksi” eli kansan vihollisiksi.

Jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Meillä on vapautemme, mutta ei enää kotimaata. Emme voi palata kotiin. Tavallisen journalistisen työmme takia organisaatiotamme on kutsuttu rikolliseksi ja ei-toivotuksi. Johtavassa asemassa toimivana henkilönä voisin itse saada kuuden vuoden vankeustuomion.

Diktatuurit rakennetaan juuri näin, jotta kansa pysyy pimennossa ja valtiosta riippuvaisena. Juuri se on sensuurin tarkoitus. Me tarjoamme ihmisille tietoa, jonka perusteella he voivat tehdä omat päätöksensä: tukea tai olla tukematta armeijaa, paeta ulkomaille tai jäädä kotimaahan.

Lukijamme eivät enää voi lukea lehteämme puhelimiltaan julkisissa kulkuvälineissä – nyt se on vaarallista: joku voi nähdä, mitä toinen lukee, ja ilmoittaa siitä eteenpäin. Ihmiset eivät voi ”tykätä” julkaisuistamme tai kommentoida niitä. Meitä luetaan salaa ja hiljaa. Ja jos haluaa ottaa riskin ja puhua lukemastaan, se pitää tehdä kuiskaten. Diktatuurit vaientavat ihmisiä. Niinpä me toimimme heidän äänenään.

Lisäksi mediamme edustaa venäläisiä, jotka vastustavat sotaa (heitä ei edusteta missään muualla). Me olemme heidän parlamenttinsa. Me olemme heidän vastarintaliikkeensä.

Ja siitäkin huolimatta, että tuntuu siltä kuin olisimme enemmänkin kuin pelkkä media, me emme ole sitä: olemme vain toimittajia, jotka noudattavat työssään ammattinsa standardeja, jotka eivät poikkea suomalaisista journalistisista standardeista.

Työskentelyolosuhteemme vain ovat melko eksoottiset eurooppalaisiin kollegoihimme verrattuna. Toimintaamme Venäjän rajojen sisällä voi kutsua ”partisaanijournalismiksi”.

Novaya Europen nimettöminä esiintyvät ja salanimiä käyttävät (muuten he voisivat joutua vankilaan) kirjeenvaihtajat matkustavat ympäri Venäjää ja kertovat raporteissaan lukijoillemme kaikesta, mitä ovat omin silmin todistaneet. He pyytävät kommentteja ja haastattelevat nimettömänä esiintyviä asiantuntijoita (myös asiantuntijat voivat joutua vankilaan tehdessään yhteistyötä kanssamme). He kertovat nimettömien hahmojen tarinoita (myös nämä hahmot vaarantavat vapautensa puhuessaan toimittajillemme).

Jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Sota ja sensuuri päättyvät vielä joskus, ja silloin urheat toimittajamme saavat nimensä takaisin.

Kun Venäjän laajamittainen hyökkäys Ukrainaan alkoi, meistä riippumattomista venäläisistä toimittajista tuntui, että olimme epäonnistuneet.

Vladimir Putin ei ole koskaan noudattanut sääntöjä. Sellaista rajaa ei olekaan, jota hän ei olisi valmis ylittämään. Hän on valehdellut ja tappanut kaikkien näiden vuosien ajan. Tällaisessa todellisuudessa minä ja kollegani olemme eläneet jo yli 20 vuoden ajan. Koko tuon ajan olemme yrittäneet kertoa siitä maailmalle ja valtioiden päämiehille. Näyttää siltä, että epäonnistuimme. Meitä ei ole kuunneltu Venäjällä eikä muualla maailmassa.

Jopa pahimmat merkit – murhatut toimittajat – kaikuivat kuuroille korville. Pettymystä ja tuskaa on vaikea hyväksyä. Novaya Europen toimittajat eivät kuitenkaan aio luovuttaa.

Anna Politkovskajan työpaikkana toimineen sanomalehden tarina ei voi päättyä. Mikään voima ei voi pysäyttää hänen aloittamaansa työtä.

Uskon, että yhteiskunnallisista instituutioista Venäjän vapaa media on se, joka on selvinnyt viimeisestä kahdesta vuodesta muita paremmin.

Sadat mediat lähtivät Venäjältä ja jatkoivat nopeasti työtään ulkomailla yllättävästä maanpaosta huolimatta. Emme hylänneet lukijoitamme oman onnensa nojaan diktatuurin kynsiin. Luonnollisesti meitä motivoi myös halu säilyttää ammattiylpeytemme ja toimia ammattimaisesti, mutta maanpaossa olevien venäläisten toimittajien pääasiallinen tehtävä on auttaa ihmisiä vaikeina aikoina.

Kirjoittaja on Novaya Gazeta Europen ensimmäinen varapäätoimittaja. Hän on mukana Centrum Balticumin järjestämässä Itämeri-foorumissa 20.5.2024 Turun yliopistolla. Lisätietoa tapahtumasta saa osoitteesta https://www.centrumbalticum.org

Jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Lähde

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *