PUHEEN-VUORO
Keskustelua hyvää ikääntymistä tukevista asumisratkaisuista on käyty viime aikoina paljon. Samanaikaisesti yhä useampi ikääntynyt asuu omassa kodissaan pitkälle vanhuuteen. Aikaisemman tutkimuksen perusteella tiedämme, että sosiaaliset kontaktit ja yhteisöllisyys ovat tärkeä tuki ikääntyneiden ihmisten kotona asumiselle ja hyvinvoinnille.
Hyvät naapurisuhteet voivat olla merkittävä voimavara, joka tuo iloa arkeen, antaa voimia ja luo turvallisuuden tunnetta asukkaiden kesken. Erityisen tärkeinä naapurisuhteet näyttäytyvät monille yksinasuville sekä kaikista iäkkäimmille ihmisille, joiden sosiaalinen elämä on usein keskittynyt omaan kotiin ja sen lähiympäristöön.
Sosiaalisen piirin kaventuessa naapuruston viihtyvyyteen ja oman asuintalon yhteisöllisyyteen eritoten kerrostaloissa saatetaan kohdistaa keskimääräistä enemmän odotuksia ja toiveita.
Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Huomasimme Turun yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston yhteisessä naapuruustutkimuksessa monen ikäihmisen haluavan tutustua naapureihinsa paremmin.
Eri ikäisistä koostuvan naapuruston koettiin usein myös rikastuttavan omaa asuinympäristöä ja tukevan ylisukupolvisten naapurisuhteiden muodostumista. Varsinkin niille ikäihmisille, joilla ei ole omia lapsenlapsia, asuintalon monen ikäisyys voi tarjota mahdollisuuksia tavata lapsia ja nuoria. Tämä kuitenkin edellyttää, että taloyhtiössä on yhteiseen ajanviettoon kannustavia paikkoja, kuten pihapenkkejä tai yhteisiä asukastiloja, jotka edesauttavat naapureihin tutustumista.
Vanhemmat ihmiset hyötyvät naapuruston ikäeroista myös toisella tavalla. Tutkimuksemme mukaan taloyhtiön asukkaiden ikärakenteella näyttäisi olevan vaikutusta siihen, kuinka tyytyväisiä he ovat asuinalueeseensa: mitä suurempi taloyhtiön ikähaitari oli, sitä tyytyväisempiä asuinalueeseensa ikääntyneet ihmiset olivat.
Tämä vaikutus oli selkein yli 65-vuotiailla, mutta se oli nähtävissä jo 50–60-vuotiaillakin. Eri ikäisistä asukkaista koostuva naapurusto lisäsi myös yhteisöllisyyden tunnetta, mikä sekin tutkitusti tukee yksilön hyvinvointia.
Niin julkisessa keskustelussa kuin tutkimuksessakin iäkkäämpiä ihmisiä tavataan usein tarkastella yksipuolisesti vain tuen ja avun saajina. Eläkeikäiset kansalaiset tekevät kuitenkin valtavasti vapaaehtois- ja hyväntekeväisyystyötä sekä antavat lastenhoitoapua lapsilleen. He toimivat lukuisin eri tavoin myös oman naapurustonsa voimavarana.
Moni haastattelemamme yli 65-vuotias vuokrataloasuja osallistui yleisen asumisviihtyvyyden edistämiseen muun muassa hoitamalla oman kerrostalon pihapiiriä ja istutuksia. Tuttujen naapureiden auttaminen sekä aktiivisuus talotoimikunnissa, talkoissa ja asukastupien toiminnassa oli yhtä lailla merkittävää tutkimuksemme valossa.
Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Naapureiden tunteminen mahdollistaa erinäisten tuttava-, tuki- ja avunantoverkostojen muodostumisen, jotka voivat olla hyvinkin merkityksellisiä ikääntyneille. Lisäksi sukupolvien välisten kohtaamisten on tutkimuksissa todettu tukevan niin kutsuttua paikallaan ikääntymistä sekä liennyttävän mahdollisia kielteisiä asenteita toisen ikäisiä ihmisiä kohtaan, vaikka läheisiä naapurisuhteita ei eri-ikäisten ihmisten kanssa muotoutuisikaan.
Täten olisikin tärkeää löytää keinoja, joilla naapurisuhteita ja naapureihin tutustumista voitaisiin edistää eri-ikäisten asukkaiden välillä. Yksi keino on järjestää yhteisiä tapahtumia ja luoda viihtyisiä naapurikohtaamispaikkoja pihalle sekä kannustaa kaikenikäisiä asukkaita osallistumaan asukasaktiivitoimintaan kullekin sopivalla tavalla. Asukkaiden koettua hyvinvointia edistää myös mahdollisuus osallistua omaan asuinympäristöön liittyvään päätöksentekoon.
Kirjoittajat: Hanna Varjakoski, tutkijatohtori ja Samuli Koponen, väitöskirjatutkija, yhteiskuntatieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto. Puheenvuoro pohjaa Turun yliopiston professori Hannu Ruonavaaran johtaman Ikääntyvän kaupunkilaisen naapuriverkostot -tutkimushankkeen tuloksiin.
